Geologia ja aika

Mikko Turunen

Hidasta ja nopeaa muutosta

Maa muuttuu jatkuvasti. Maanpinta kuluu tuulen, jään, veden ja sateiden vaikutuksesta. Kalliot rapautuvat lohkareiksi, lohkareet soraksi, sora hiekaksi ja muiksi hienommiksi maa-aineksiksi. Rapautunut kiviaines kulkeutuu vesien ja tuulen mukana ja kertyy mm. merenpohjiin. Kuluminen voi olla joillakin alueilla voimakkaampaa ja se voi olla joissakin olosuhteissa hyvinkin voimakasta. Esimerkiksi jääkausien aikana mannerjään alla olevat alueet joutuvat voimakkaan kulutuksen alaisiksi. Myös merenpohjat muuttuvat jatkuvasti. Valtamerten keskiselänteillä syntyy uutta merenpohjaa ja vanhempaa merenpohjaa häviää mantereisten laattojen alle alityöntövyöhykkeillä. Merenpohja onkin harvoin vanhempaa kuin 200 miljoonaa vuotta, mantereiden vanhimmilla osilla voi olla ikää peräti 4 000 miljoonaa (4 miljardia) vuotta.

Lue lisää

GTK:n geologiset retkeilykartat

GTK

Matkailu arvioidaan maailmassa nopeimmin kasvavaksi elinkeinoksi. Se näkyy Suomessa varsinkin luontomatkailussa, missä kiinnostus ulkoiluun, retkeilyyn ja luonnon kokemiseen on kasvanut vuosi vuodelta. Suomen kansallispuistot ja retkeilyalueet ovat läntisen Euroopan viimeisiä erämaa-alueita, joissa voi vielä kohdata koskematonta luontoa. Aivan pääkaupungin tuntumastakin, Nuuksiosta, löytyy jo erämaan tuntua. Luonnonhistoriasta ja geologisista nähtävyyksistä kiinnostuneille retkeilijöille Geologian tutkimuskeskus on julkaissut kymmenen geologista retkeilykarttaa. Kokoelman uusin lisäys on Ruka−Oulangan geologinen retkeilykartta ja siihen liittyvä opaskirja.

Lue lisää

Teneriffa – lomasaari täynnä geologiaa

Ari Brozinski

Paikka kartalla

Kanarian saaret sijaitsevat Pohjois-Atlantilla, muutaman asteen kauriin kääntöpiirin yläpuolella, 100 km etäisyydellä Afrikan rannikolta. Ne muodostavat yhdessä Atsorien, Madeiran, Cap Verden ja Salvage saarien (pieni saariryhmä Madeiran ja Kanarian välissä) kanssa Makronesian.

Kanarian saariryhmä koostuu seitsemästä Espanjaan kuuluvasta saaresta, jotka on maantieteellisen sijaintinsa perusteella jaettu läntisiin ja itäisiin saariin. Läntisiä saaria hallitaan Teneriffan pääkaupungista Santa Cruzista ja niihin luetaan Teneriffa, La Gomera, La Palma ja El Hierro. Teneriffa on saarista ylivoimaisesti suurin ja korkein. Sen pinta-ala (2000 km²) on yli 5-kertainen seuraavaksi suurimpaan, La Gomeraan nähden. Myös Teneriffan korkein huippu, pico del Teide, jättää muut saaret varjoonsa. Itäisiä saaria eli Lanzarotea, Fuerteventuraa ja Gran Canariaa hallitaan Gran Canarialla sijaitsevasta Las Palmasista käsin. Gran Canaria on pinta-alaltaan suurin itäisistä saarista.

Lue lisää

Nyiragongo, tulivuori Afrikan sydämessä (Geologian museo)

Martti Lehtinen (Geologian museo)

Kun torstaina tammikuun 17. päivänä 2002 sain tietää Nyiragongon tulivuoren alkaneen purkautua Afrikassa, tuntui kuin purkaus olisi alkanut omassa pihapiirissä. Olinhan vuodesta 1966 alkaen ollut tekemisissä tuon vuoren laavanäytteiden sekä niistä saatujen tutkimustulosten, julkaisujen, karttojen, kuvien ja filmien, sekä pienoismallien kanssa ja imenyt niistä sekä vuorta tutkineen akateemikko Th.G. Sahaman kertomuksista liki kaiken vulkanologisen tietoni.

Nyiragongon suomalainen tarina alkoi 50 vuotta sitten. Geologi-lehdessä oli v. 1952 prof. Th.G. Sahaman Afrikasta lähettämä kirjoitus, joka oli otsikoitu ”Suomalainen geologinen retkikunta Itä-Afrikassa”. Uutisenomaisesti Sahama kertoo: ”Kesäkuun 9. päivänä matkusti kolmimiehinen geologinen retkikunta brittiläiseen Itä-Afrikkaan tutkimaan sikäläisiä nuoria vulkaanisia laavoja. Retkikuntaan kuuluivat prof. Th.G. Sahama, toht. K.J. Neuvonen ja geol. ylioppilas Kai Hytönen.” Retkellä joutuivat tutkimuksen kohteeksi ns. läntisen hautalaskeumalaakson vulkaniitit mm. Ugandan äärimmäisessä lounaispäässä, ja kauimmaisena kohteena oli Kivujärven alue Belgian Kongossa. ”Kaikilta alueilta kerättiin aineistoa myöhempiä mineralogisia tutkimuksia varten laboratoriossa.”

Lue lisää

Lumipallomaa

Ari Brozinski, Teemu Karlsson

Jääkausi ylitse muiden

Maapallon historiaan on mahtunut lukuisia jääkausia. Niistä viimeisin eli Veiksel päättyi 11 590 vuotta sitten Holoseeniin (nykyaikaan) Baltian jääjärven muuttuessa Yoldianmereksi. Veiksel ulottui laajimmillaan Saksaan Hampurin alueelle, Puolaan, Baltian maihin sekä aina Venäjälle Moskovan tienoille saakka. Veiksel kuitenkin kalpenee laajuudessa suurimmille jääkausille, joiden mittasuhteet olivat niin valtavat, että ne luultavasti vuorasivat koko planeettamme, niin meret kuin mantereet, paksuun jäiseen kerrokseen.

Lue lisää

Proterotsooiset fossiilit

Anu Hakala

Proterotsooiset fossiilit ovat mikroskooppisen pieniä kivien sisällä eivätkä siten silmin havaittavia. Tällaisia ovat Tervolan dolomiitin syanobakteerit (ikä n. 2000 miljoonaa vuotta) (kuva 1) ja Muhoksen savikiven akritarkit (ikä n. 1200 miljoonaa vuotta). Lauhanvuoren hiekkakivestä on löydetty n. 600 miljoonaa vuotta sitten eläneiden matomaisten eläinten ryömimisjälkiä (kuva 2). Kuvassa 3 on esitetty Suomen fossiileja sisältävät proterotsooiset muodostumat.

Lue lisää