Skip to content

Nyiragongo, tulivuori Afrikan sydämessä (Geologian museo)

Martti Lehtinen (Geologian museo)

Kun torstaina tammikuun 17. päivänä 2002 sain tietää Nyiragongon tulivuoren alkaneen purkautua Afrikassa, tuntui kuin purkaus olisi alkanut omassa pihapiirissä. Olinhan vuodesta 1966 alkaen ollut tekemisissä tuon vuoren laavanäytteiden sekä niistä saatujen tutkimustulosten, julkaisujen, karttojen, kuvien ja filmien, sekä pienoismallien kanssa ja imenyt niistä sekä vuorta tutkineen akateemikko Th.G. Sahaman kertomuksista liki kaiken vulkanologisen tietoni.

Nyiragongon suomalainen tarina alkoi 50 vuotta sitten. Geologi-lehdessä oli v. 1952 prof. Th.G. Sahaman Afrikasta lähettämä kirjoitus, joka oli otsikoitu ”Suomalainen geologinen retkikunta Itä-Afrikassa”. Uutisenomaisesti Sahama kertoo: ”Kesäkuun 9. päivänä matkusti kolmimiehinen geologinen retkikunta brittiläiseen Itä-Afrikkaan tutkimaan sikäläisiä nuoria vulkaanisia laavoja. Retkikuntaan kuuluivat prof. Th.G. Sahama, toht. K.J. Neuvonen ja geol. ylioppilas Kai Hytönen.” Retkellä joutuivat tutkimuksen kohteeksi ns. läntisen hautalaskeumalaakson vulkaniitit mm. Ugandan äärimmäisessä lounaispäässä, ja kauimmaisena kohteena oli Kivujärven alue Belgian Kongossa. ”Kaikilta alueilta kerättiin aineistoa myöhempiä mineralogisia tutkimuksia varten laboratoriossa.”

Tieto suomalaisten geologien tutkimusmatkoista Afrikkaan levisi ympäri Suomea, sillä Hytönen laati matkoilta 10 kuvareportaasia Helsingin Sanomiin ja Viikko-Sanomiin ja Paulig käytti heitä kahvimainoksissaan. Reportaaseissa käsiteltiin Afrikan luontoa ja ihmisiä kuten otsikot kertovat: ”Troopillista Afrikkaa”, ”Watutsit. Jalosyntyinen afrikkalainen päällikkökansa” ja ”Laavajärvi Afrikan sydämessä”.

Geologinen aarreaitta Afrikan sydämessä

Nyiragongo sijaitsee tosiaan aivan Afrikan sydämessä, pari astetta päiväntasaajan eteläpuolella. Se on lähellä Ruandan ja Ugandan rajaa, mutta kuuluu nykyiseen Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Alue on maisemiltaan upea ja faunaltaan (mm. viimeiset vuoristogorillat) ja flooraltaan niin erikoislaatuinen, että siitä tehtiin jo v. 1925 luonnonsuojelualue (Virungan kansallispuisto). Sieltä tunnetaan kahdeksan tulivuorta, joista kuitenkin vain Nyiragongo (3470 m) ja siitä 10 km pohjoiseen oleva Nyamuragira (3055 m) ovat toimivia.

Nyiragongo on siis Itä-Afrikan hautavajoamassa, sen läntisessä haarassa. Tällaisiin mantereisen laatan sisäisiin repeämävyöhykkeisiin liittyy usein erikoisia tulivuoria. Nyiragongo sivukraattereineen osoittautui oikeaksi geologiseksi aarreaitaksi. Vuori on muodoltaan säännöllinen kerrostulivuori, joka koostuu erittäin alhaisen piidioksidipitoisuuden mutta samalla korkean alkalipitoisuuden omaavista laavoista ja vulkaanisesta tuhkasta.

Nyiragongo on laatuaan ainut toimiva tulivuori, jonka kraatterissa on vuosikymmenet kiehunut laavajärvi. Liki pyöreän ja jyrkkäreunaisen kraatterin (vuoren huipun) läpimitta on n. 1100 m. Sen 160– 185 m korkeat sisäseinämät ovat jyrkät (n. 70°), eikä sinne voi laskeutua ilman vuoristokiipeilijän varusteita. Kraatterin sisustan ylätasanne oli noin 200 m leveä, joten siellä voitiin ”retkeillä” ja sinne saattoi leiriytyä (Kuvat 1 ja 2). Parin korttelin kokoinen laavajärvi kiehui ja savusi 180 m alempana (Kuva 3). Pystysuoraa seinämää laskeuduttiin vaijereiden avulla, ja laavajärven rannalta käytiin ”onkimassa” tuoreita laavanäytteitä.

Kuva 1. Nyiragongon kraatterin ylempi tasanne. Oikealla lohkareista koostuva suuri talus (vyörykeila), vasemmalla tutkijoiden leiri (punainen nuoli). Taustalla vasemmalla reuna kraatteriin, josta nousee 180 m alempana olevan laavajärven savut. (Kuva: E. Schulthess 1958).
Kuva 2. Prof. Sahama tekemässä muistiinpanoja ylemmällä tasanteella olevassa leirissä 1958 (vrt. Kuva 1) (Kuva: André Meyer).
Kuva 3. Nyiragongon kraatterin pohjalla. Etualalla ylemmän tasanteen reunaa. (Kuva: Th. G. Sahama 1959).

Suomeen tuotiin tutkittavaksi kiviä yhteensä lähes 2000 kg. Kerätty tutkimusaineisto, joka käsittää myös suuren määrän valokuvia ja filmejä, tutkittiin monin tavoin. Laboratoriossa hyllyt täyttyivät pulloista, purkeista ja purnukoista sekä sikarilaatikoista, joissa oli eri fraktioita, jauheita ja mineraaleja. Alueesta tehtiin pienoismalli, ja seinillä roikkui karttoja ja valokuvia, preparointihuoneen lattialle kertyi lähes puolitoista metriä korkea, sadoista numeroiduista kivistä koostunut ”laavanäytevuori”.

Kuva 4. Vyöhykkeinen meliliittikide laavassa. Kiteen lyhyempi sivu on luonnossa n. 0,3 mm. Polarisaatiomikroskooppikuva. (Kuva: Th.G. Sahama).

Nyiragongon laavat ovat kuin luonnonoikkuja (Kuva 4). Akateemikko Sahama tapasikin kertoa, että synnyttäessään Nyiragongon tulivuoren luontoäiti unohti viisaitten geologian professoreiden luennot, ja näin syntyi oppikirjojen vastainen, ainutlaatuisuudessaan kiehtova mutta myös pelottava tekele. Näytteistä löydettiin kuusi tieteelle uutta ja kiintoisaa silikaattimineraalia, jotka yleensä ristittiin vanhojen geologian kunniaksi: combeiitti (1957); götzeniitti (1957); kirschsteiniitti (1957); trikalsiliitti (1957); delhayeliitti (1959) sekä andremeyeriitti (1973). Th.G. Sahama kirjoitti yksin tai assistenttiensa kanssa Nyiragongosta ja sen laavoista petrologisia ja mineralogisia kuvauksia sekä kaksikin laajaa monografiaa ja kohosi maailmanmaineeseen geokemian lisäksi näin myös vulkanologina ja mineralogina.

Viimeiset purkaukset

Koska Nyiragongon kraatterissa oli pitkään toiminut laavajärvi, katsottiin tulivuori turvalliseksi! Jyrisevään kraatteriin rohjettiin leiriytyä, eikä vuoresta katsottu olevan vaaraa eteläisellä juurella olevalle tiheälle asutuksellekaan. Laavajärvi toimi nimittäin kuin varaventtiili höyrykattilassa: sen kautta pääsivät liiat kaasut ulos, eikä purkauskanavaan kehittynyt liian korkeita, räjähdykseen johtavia kaasunpaineita. Laavajärven pinta rupesi kuitenkin kohoamaan 1970-luvun alussa, välillä se tulvi ylemmälle tasanteellekin. Tammikuussa 1977 tapahtui sitten hyvin erikoinen ja odottamaton purkaus. Tulivuori repesi juurestaan, jolloin purkauskanavassa ollut noin kilometrin korkuinen laavapatsas syöksyi alas ja levisi nopeudella 60 km/h etelään kohti läheistä (18 km) Goman kaupunkia. Laavavirta ei onneksi syöksynyt kaupunkiin, mutta alueella, jolla on noin 400 000 asukasta, sai ehkä 50–300 tai peräti 2 000 asukasta surmansa.

Purkauksessa Nyiragongon kraatterista katosivat tasanteet ja laavajärvi, ja kraatterissa oli vain kilometrin syvyinen reikä, eikä sitä voinut enää laskeutua tutkimaan.

Nyiragongon viimeisin purkaus tapahtui tammikuussa 2002. Purkaus varoitti tulostaan heikoilla maanjäristyksillä, joita purkauksen aikana sattui 40 sekunnin välein. Laavaa purkautui vuoren etelä- ja itärinteeltä. Se levisi Goman lentokentälle, itse kaupunkiin ja Kivujärveen asti. Purkaus tappoi ainakin 45 ihmistä, tuhosi 14 kylää ja teki 12 000 perhettä kodittomiksi. Nämä ja edellisen purkauksen tuhot ovat kuitenkin vähäisiä verrattuna ihmisten julmuuksiin alueella. BBC:n uutisten mukaan tapettiin keväällä 1994 Ruandasta Nyiragongon itäpuolen laaksoon paenneita tutseja (alussa mainittuja watutseja) kolmessa kuukaudessa noin 800 000. Tämä hirvittävä kansanmurha kiinnosti uutistoimistoja vain niin kauan kuin kuolleita oli yli 30 000 päivässä. Koko Goman kaupunki ympäristöineen on rakennuttu Kivujärven rannalle nuorien Nyiragongon laavavirtojen päälle. Mutta melkein päiväntasaajalla olevalla alueella on miellyttävä asua, sillä järven pinta on 1460 m merenpinnan yläpuolella, seutu on hedelmällistä, järvi kalaisa ja paikka liikenteen solmukohta. On kuitenkin pelättävissä ja jopa odotettavissa, että seuraavien vuosikymmenten aikana Nyiragongo voi purkautua uudelleen ja silloin hyvinkin tuhoisin seurauksin.

Back To Top