Tulivuoren purkauksen iänmäärityksen perusteella suullinen perimätieto voi olla yli 33 000 vuotta vanhaa

Ihmisten Australiaan saapumisen ajankohta ja mantereen asuttamisen vaiheet tunnetaan huonosti. Tulivuoritoiminnan iänmäärityksen perusteella Australian kaakkoiskulmassa on ollut asutusta ainakin yli 33 000 vuotta. Paikallisten tulivuorten purkauksiin liittyvät tarinat saattavat olla maailman vanhinta suullista perimätietoa.

Kuva: Eugene von Guérardin maalaus vuodelta 1855, jossa näkyy Tower Hillin alue kraatterijärvineen. Alueella on ollut ihmisasutusta vähintään 33 000 vuotta.

Jatka lukemista ”Tulivuoren purkauksen iänmäärityksen perusteella suullinen perimätieto voi olla yli 33 000 vuotta vanhaa”

Tuore tietokanta täydentää tietoa Fennoskandian alueen maanjäristyksistä ja nuorista siirroksista

GTK

Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) ja Posivan asiantuntijat ovat paikantaneet uuden tekniikan avulla lähes koko Suomen kattavasta aineistosta kallioperän nuoria siirroksia sekä muita seismiseen aktiivisuuteen viittaavia maaperän piirteitä kuten maanvyöryjä.

Kuva 1. Maastossa postglasiaalisiirrokset eivät kiinnitä huomiota, koska niiden aiheuttamat törmät ovat matalia eikä niiden jatkuvuutta ole helppo hahmottaa puuston vuoksi. Oheinen kuva on Pasmajärven siirroksesta.

Jatka lukemista ”Tuore tietokanta täydentää tietoa Fennoskandian alueen maanjäristyksistä ja nuorista siirroksista”

GTK jatkaa kallioperätutkimuksia Pohjois-Suomessa 2020

GTK

Yleistä

Geologian tutkimuskeskus (GTK) tutkii Pohjois-Suomen kallioperää osana valtakunnallista projektia. Tutkimuksilla tuotetaan uutta perustietoa kallioperältään huonosti tunnettujen alueiden geologisista yksiköistä ja niiden jatkuvuuksista. Tutkimuksien tulokset ovat sovellettavissa esimerkiksi akkumineraalien etsintään ja ne ovat myös tieteellisesti merkittäviä ajatellen Pohjois-Suomen kallioperän syntyä ja kehitystä. Tämän lisäksi tulokset soveltuvat muun muassa kalliolämmön hyödynnettävyyden ja kalliopohjaveden laadun arviointiin sekä tiestön ylläpidolle välttämättömien hyvälaatuisia kiviaineksia sisältävien alueiden rajaamiseen. Jatka lukemista ”GTK jatkaa kallioperätutkimuksia Pohjois-Suomessa 2020”

Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuksia tutkitaan syvärei’istä

Geologian tutkimuskeskus

Maan ulkopuolisen elämän edellytyksiä voidaan tutkia myös Maassa, kallioperään kairatuista syvärei’stä. Tuore tutkimus paneutui Suomen syväbiosfääriin.

Geologian tutkimuskeskuksen erikoistutkija, MMT Lotta Purkamo on tutkinut yhdessä monialaisen tutkijaryhmän kanssa Espoon Otaniemeen kairattavasta ST 1:n syväreiästä Suomen syväbiosfäärin mikrobeja ja samalla Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuksia.

Näytteenottoa Pyhäsalmen kaivoksessa. Kuva: Arto Pullinen, GTK

Jatka lukemista ”Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuksia tutkitaan syvärei’istä”

Vanhin asteroiditörmäys saattoi lopettaa muinaisen superjääkauden

Läntisessä Australiassa sijaitseva Yarrabubban kraatteri on paljastunut Maan vanhimmaksi löydetyksi asteroidin iskuksi. Isotooppianalyysien perusteella kraatterin ikä on noin 2229 miljoonaa vuotta, mikä on 200 miljoonaa vuotta enemmän kuin tähän asti vanhimpana pidetty kraatteri. Iskun ajankohta osuu samoihin aikoihin, kun muinainen laaja jäätiköitymiskausi päättyi.

Yarrabubban kraatterin iänmäärityksessä käytetty zirkoni-kide. Kuva: Curtin University.

Jatka lukemista ”Vanhin asteroiditörmäys saattoi lopettaa muinaisen superjääkauden”

#ICOScapes-valokuvanäyttely – Luonnontieteellinen museo 23.1.-15.3.2020

Luomus

#ICOScapes-valokuvanäyttely kertoo tarinan tutkijoiden työstä. ICOSin tutkijat mittaavat kasvihuonekaasuja 12 Euroopan maassa ja tuottavat tietoa, jota tarvitaan muun muassa ilmastomuutoksen hidastamiseksi. Ainutlaatuiset kuvat mittausasemilla on ottanut kansainvälistä mainetta niittänyt luonto- ja eläinkuvaaja Konsta Punkka. #ICOScapes-valokuvanäyttely Luonnontieteellisen museon Kimnaasi-salissa 23.1.-15.3.2020. Vierailu näyttelyssä sisältyy museon pääsylipun hintaan.

Valokuvaaja Konsta Punkan ainutlaatuisia kuvia tutkimusasemien arjesta #ICOScapes-valokuvanäyttelyssä Luonnontieteellisen museossa 23.1.-15.3.2020. Tervetuloa!

Lisätietoja: Luomus

Tu­lee­ko maa­han jo­tain? Yk­sin­ker­tais­tet­tu las­ku­kaa­va no­peut­taa ja tar­ken­taa tu­li­pal­lo­ha­vain­to­jen ana­lyy­sia

Teksti: Riitta-Leena Inki / Helsingin yliopisto

Milloin kannattaa lähettää retkikunta etsimään maahan pudonnutta meteoriittia?

Kaikkia taivaalla havaittuja tulipalloja ei ehditä tutkia tarkasti. Kirkas valoilmiö paljastaa, että ilmakehään on lentänyt avaruudesta meteori, mutta päätyykö siitä jotain maahan asti? Vain massaltaan suurimmat pääsevät maahan asti, mutta valitettavasti monet niistä jäävät löytymättä.

Laskukaava paljastaa kannattaako lähettää retkikunta etsimään maahan pudonnutta meteoriittia. Kuva: Jacek Halicki / Wikimedia Commons

Jatka lukemista ”Tu­lee­ko maa­han jo­tain? Yk­sin­ker­tais­tet­tu las­ku­kaa­va no­peut­taa ja tar­ken­taa tu­li­pal­lo­ha­vain­to­jen ana­lyy­sia”

Tuonti ja vienti

GTK

Suomessa on hyvin runsaasti kaivannaistuotteiden jatkojalostukseen keskittyvää teollisuutta. Voidaan sanoa, että mineraalisia raaka-aineita jalostetaan Suomessa selvästi enemmän kuin mitä niitä maassamme tuotetaan. Tämä on yksi syy, miksi mineraalisia raaka-aineita joudutaan tuomaan Suomeen valtavat määrät. Jalostettaessa raaka-aineita niiden arvo nousee, minkä jälkeen väli- tai lopputuotteet pystytään myymään voitolla. Prosessi luo vaurautta myös synnyttämällä ja ylläpitämällä työpaikkoja.

Suomen ulkomaankauppa on jalostamattomien kaivannais- ja louhintatuotteiden osalta alijäämäinen eli niiden tuonnin yhteenlaskettu arvo on selvästi suurempi kuin niiden viennin arvo. Alijäämän suuruus riippuu hyvin paljon siitä, mitä tuotteita tarkasteluun otetaan mukaan, mutta Tullin tiedotteen mukaan alijäämän määrä on vaihdellut 0,9 ja 2,1 miljardin euron välillä vuosien 2008 ja 2012 välisenä aikana. Tiettyjen kaivannaisten ulkomaankauppa on ylijäämäistä, kun taas erityisesti metallimalmirikasteiden ulkomaankauppa on alijäämäistä. Vuonna 2015 metallimalmirikasteiden tuonnin arvo oli 13 kertaa niiden viennin arvoa suurempi ja alijäämän suuruus oli 1,4 miljardia euroa. Valmiiden metallien osalta tilanne on päinvastainen, ja metallien ulkomaankauppa olikin 1,3 miljardia euroa ylijäämäinen.

Kun otetaan huomioon kaivannaistuotteiden ulkomaankauppa viiden edellisen vuoden ajalta (2015−2011), kuparimalmirikasteen, kivihiilen ja rautamalmirikasteen tuonnin arvo on ollut suurin, kun taas tonnimäärältään eniten on tuotu kivihiiltä, rautamalmirikastetta ja kalkkikiviä. Vastaavasti nikkelimalmirikasteen, talkin ja graniittisen luonnonkiven ja talkin viennin arvo on suurin, kun taas tonnimäärältään eniten on viety kiviaineksia, pasutettua rikkikiisua ja graniittista luonnonkiveä. Talkin, graniittisen luonnonkiven ja pasutetun rikkikiisun ulkomaankauppa oli selvästi eniten ylijäämäistä; näitä seurasi suuruusjärjestyksessä pasuttamaton rikkikiisu, jalometallirikasteet, turve ja kiviainekset. Tämän katsauksen tiedot perustuvat pääosin Tullin tavaroiden ulkomaankauppatilastoihin (ULJAS-tietokanta).

Lisää tietoa saa Kaiva.fi-sivustolta.

Öljy, kaasu ja kivihiili

GTK

Öljy on fossiilinen polttoaine, joka on muodostunut kasveista ja muista eloperäisistä aineksista korkean paineen ja lämmön vaikutuksesta. Tämä prosessi on kestänyt miljoonia vuosia, jolloin öljy on kerääntynyt taskuihin kallioperään. Öljyä on käytetty polttoaineena 1800-luvun lopulta asti. Suurin osa Suomeen tuotavasta öljystä jalostetaan erilaisiksi bensiineiksi ja dieseleiksi. Noin kolmasosa käytetään lämmitykseen. Voimalaitoksissa käytetään raskasta ja kevyttä polttoöljyä.

Maakaasu on väritöntä, myrkytöntä ja ilmaa lähes puolet kevyempää luonnonkaasua. Suomeen tuleva Länsi-Siperian maakaasu on erittäin puhdasta ja tasalaatuista. Se koostuu suurimmaksi osaksi metaanista, mutta siinä on myös pieniä määriä typpeä, etaania, propaania sekä muita raskaampia hiilivetyjä. Maakaasua saadaan poraamalla maan uumenista kuten öljyäkin. Merkittävimmät maakaasuesiintymät sijaitsevat Venäjällä ja Lähi-idässä. Esiintymiä on myös Norjassa sekä Pohjois-Amerikassa.

Hiiliatomi (C) on elämän välttämätön rakennuspalikka: se on eliöiden tärkein rakennusaine. Ilman hiiltä ei olisi elämää. Kivihiili on syntynyt satojen miljoonien vuosien kuluessa maakerrosten väliin puristukseen jääneistä kasveista. Kivihiili on maailman eniten käytetty sähköntuotannon polttoaine. Lisäksi kivihiili on öljyn jälkeen maailman tärkein energianlähde. Liki kolmasosa maailman sähköntuotannosta ja viidesosa koko energian tarpeesta katetaan hiilellä. Suomessa kivihiilen käyttö pääpolttoaineena on keskittynyt isoihin lauhde- ja kaukolämpövoimalaitoksiin. Lisäksi kivihiiltä käytetään vähäisessä määrin teollisuudessa sähkön ja lämmön tuotannossa.

Vihreiden kasvien, levien ja joidenkin bakteerien yhteyttämisessä syntyy sokeria. Hengittämällä kasvi vapauttaa sokeriin sidottua energiaa. Yhteyttäminen on osa globaalia hiilikiertoa, jossa hiili kiertää veden, maan ja ilmakehän välillä pääosin hiilidioksidin muodossa. Yhteyttäminen on prosessi, joka poistaa hiilidioksidia ilmakehästä ja korvaa sen hapella. Yhteyttämisprosessissa hiilidioksidista ja vedestä muodostuu auringon säteilyenergian avulla glukoosia eli rypälesokeria ja happea. Näin syntyneistä hiilivarastoista, kasveista, on pitkän ajan kuluessa syntynyt myös nykyisin käytettävä kivihiili. Kovassa paineessa ja hapettomissa olosuhteissa kasviaineksesta muodostuu tuhansien ja miljoonien vuosien aikana ensin turvetta, joka muuttuu ruskohiileksi ja sen jälkeen kivihiileksi ja lopulta antrasiitiksi. Pääosin nykyisin käytössä oleva kivihiili on muodostunut noin 300 miljoonaa vuotta sitten Kivihiilikaudella, kun suuria metsiä hautautui maakerrosten alle.

Hiili jaotellaan käyttötarpeen mukaisesti metallurgiseen hiileen (mm. teräksen valmistamista varten) ja höyryhiileen, jota käytetään voimalaitosten kattiloissa. Geologisista kerrostumista louhittava kivihiili sisältää myös orgaanisia yhdisteitä, joita voi olla jopa 20 prosenttia. Kivihiili onkin seos, joka muodostuu pääasiassa hiilestä, vedystä, hapesta, rikistä ja typestä.

Varannot ja sijainti

Öljypotentiaali ja -resurssit riippuvat eri tekijöistä. Öljyn synty tapahtuu lämpöhajoamalla orgaanisesta aineksesta. Prosessiin vaikuttavat lämpötila, paine ja aika. Alhaisissa lämpötiloissa öljy syntyy hitaasti, esim. noin 50 °C:n lämpötilassa prosessi voi kestää noin 300-500 miljoonaa vuotta (Kuva 1). Keskimäärin syntylämpötila on yleensä noin 70-100 °C. Nuorin öljy on peräisin tertiäärikaudelta (~ 10 miljoonaa vuotta sitten) : Los Angelesin syvänne, jossa lämpötila on noin 115 °C. Australiassa on löydetty todisteita öljyn synnystä arkeeisen ajan mustaliuskekivessä, jonka ikä on noin 2,64 miljardia vuotta.

Suomesta ei ole löytynyt öljyä. Tämä johtuu siitä, ettei öljyn lähdekivistä ole todisteita Suomen arkeeisessa peruskalliossa, eikä meillä ole sen ikäisiä ja tyyppisiä sedimenttikiviä, jotka olisivat muodostuneet olosuhteissa jotka olisivat mahdollistaneet öljyn muodostumisen.

Kuva 1. Öljyn syntyprosessi ja siihen vaikuttavat tekijät: lämpötila, aika, syvyys (Tissot et al., 1975).

Öljyhuippu (engl. Peak oil) on ajankohta, jolloin öljyntuotannon maksimi saavutetaan ja jonka jälkeen tuotanto alkaa väistämättä vähentyä geologisten ja fysikaalisten syiden vuoksi, eikä öljyä kyetä tuottamaan yhtä paljon kuin aikaisemmin.

King, M., Hubbertin (1956) kehittämän Hubbertin teorian avulla voidaan ennustaa yksittäisen esiintymän, maantieteellisen alueen tai koko maailman öljyntuotantoa. Hubbertin teorian mukaan öljyhuippuvuosi olisi jo ohitettu (Kuva 2). Kuitenkin öljyasiantuntijat uskovat, että nykyaikaisen liikenteen, maanviljelyn ja teollisuuden riippuvuus halvasta öljystä ja öljynhinnan nousemisen yhdistelmä aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia maailmantalouteen, ja siten öljyntuotantoon.

Kuva 2. Maailman raakaöljyhuipun tuotanto perustuu alkuperäiseen öljyvarantoon 250 miljardia barrelia (Hubbert, 1956).

Öljyhuipun ajankohdasta käydään keskustelua. Monet tunnetut öljyesiintymät tulevat hupenemaan lähivuosien ja vuosikymmenten saatossa, mutta uusia etsitään mm. Arktiselta alueelta sekä syvältä merestä, mihin puolestaan liittyy suuria infastruktuurihaasteita, vaikeita olosuhteita ja suuria ympäristöriskejä, mitkä voivat nostaa öljyn hintaa. Tämä onkin kannattavaa ainoastaan korkeiden hintojen aikana. Kanadan öljyhiekasta ja Yhdysvaltain liuskeöljyn särötyksellä tuotettuun öljyyn liittyy niin ikään ympäristöhaittoja ja korkea hinta, mutta niillä öljynsaantia voidaan pitkittää. Optimistiset ennusteet öljyhuipun ajankohdasta sijoittuvat kuitenkin jo vuoteen 2020 tai sen jälkeen. Tämä edellyttää suuria sijoituksia vaihtoehtoisiin polttoaineisiin, mikäli elämäntyyliin ei haluta öljynkulutusmaissa suuria muutoksia. Pessimistiset ennusteet olettavat öljyhuipun jo menneen tai että se ainakin saavutetaan lähivuosina.

Fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen uskotaan olevan pääsyyllinen ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, joten niiden käyttöä olisi pyrittävä rajoittamaan tai kokonaan lopettamaan ja korvaamaan muilla uusiutuvilla ja ympäristöystävällisemmillä polttoaineilla.