Hi-tech-metallit

GTK

Hi-tech-metalleja käytetään erityisesti ympäristöystävällisissä energiaratkaisuissa, kuten hybridi- ja sähköautoissa, tuuliturbiineissa ja aurinkopaneeleissa sekä tutkissa, aseteollisuudessa, lasereissa, tietotekniikassa ja viihde-elektroniikassa. Hi-tech-metallit ovat välttämättömiä kehittyneiden maiden talouden kasvulle.

Spodumeeni sisältää litiumia. Kuva: GTK.

Hi-tech-metalleja ovat antimoni (Sb), beryllium (Be), gallium (Ga), germanium (Ge), indium (In), koboltti (Co), litium (Li), molybdeeni (Mo), niobium (Nb), platinaryhmän metallit (PGM), harvinaiset maametallit (REE), tantaali (Ta), titaani (Ti), vanadiini (V) ja volframi (W). Harvinaisiin maametalleihin kuuluvat 15 lantanoidi-ryhmän metallia sekä skandium (Sc) ja yttrium (Y). EU on määritellyt 20 raaka-ainetta kriittisiksi sen perusteella, että niillä on suuri taloudellinen merkitys ja niiden saatavuuteen liittyy mahdollisia riskejä. Näistä noin puolet lukeutuu high-tech-metalleihin. EU:n kriittisten raaka-aineiden esiintymistä ja tuotantoa Suomessa ovat tarkastelleet Kihlman & Lauri (2013).

EU:n kannalta kaikkein kriittisimpinä pidetään harvinaisia maametalleja ja platinaryhmän metalleja. Maailmassa 95 % harvinaisista maametalleista tuotetaan Kiinassa. Siellä arvioidaan olevan yli 50 % maailman REE-varoista. Erityisesti pulaa on sähkömoottorien kestomagneetteihin tarvittavista raskaista harvinaisista maametalleista (HREE: yttrium ja 7 raskainta REE:tä). Niinpä autoteollisuudessa ollaan ottamassa käyttöön korvaavia aineita. Kiina on vähentänyt harvinaisten maametallien vientiä ja sopeuttanut niiden tuotantoa tarpeidensa mukaiseksi. Silti harvinaisten maametallien hinnat ovat ylikuumentuneen tilanteen jälkeen laskeneet roimasti. Kiinan ulkopuolella on käynnissä lähes 300 REE-projektia, mutta näiden esiintymien saattaminen kaivostuotantoon ja malmin jalostaminen metalleiksi ovat kalliita ja aikaa vieviä prosesseja.

Tuotanto Suomessa

High-tech-metallien raaka-aineita saadaan myös Suomen kallioperästä, ja se onkin tunnettujen esiintymien valossa poikkeuksellisen potentiaalinen monien high-tech-metallien suhteen (kuva 1). Suomesta tuli vuonna 2012 yksi Euroopan suurimmista platinaryhmän metallien tuottajista tuotannon käynnistyttyä Kevitsan kaivoksessa. Kevitsasta tuotettiin 429 kg platinaa ja 379 kg palladiumia, kun Venäjää ja Suomea lukuun ottamatta platinaryhmän metallien Euroopan kaivostuotannon (Puola ja Serbia) on arvioitu olleen yhteensä enimmillään 120 kg vuodessa vuosien 2008−2012 aikana. Myös Hituran kaivoksen vuonna 2012 tuottama, Kiinassa jatkojalostettava nikkelirikaste sisälsi platinaa ja palladiumia. Metallinjalostajista Norisk Nickel tuotti kuparisakassa 280 kg platinaa ja 653 kg palladiumia, ja Boliden Harjavalta tuotti noin 540 kg platinametallirikastetta.

Kuva 1. Tärkeimmät tunnetut hi-tech-metallien esiintymät 2011. Kuva: GTK.

Vuonna 2012 Talvivaaran kaivoksesta myytiin nikkeli-kobolttisulfidisakassa 355 t kobolttia Norilsk Nickel Harjavalta Oy:lle. Täydessä tuotannossa kaivoksen on suunniteltu tuottavan vuosittain 1 800 t kobolttia. Vuonna 2012 Kylylahden kaivos tuotti 117 819 t kobolttirikastetta ja lisäksi kobolttia sisältävää rikkirikastetta, mutta rikasteiden kobolttia ei ole jalostettu metalliksi vaan niitä välivarastoidaan toistaiseksi. Myös Hituran ja Kevitsan kaivosten nikkelirikaste sisälsi kobolttia. Voidaan arvioida, että neljän edellä mainitun kaivoksen vuonna 2012 tuottamissa rikasteissa olisi yhteensä noin 1 380 t kobolttia. Suomen lisäksi kobolttia tuotetaan Euroopan maista vain Venäjällä, ja siellä koboltin kaivostuotanto on runsaat 2 000 tonnia vuodessa. Metallisen koboltin tuotanto Suomessa (10 562 t vuonna 2012) vastaa yli puolta sen tuotannosta koko Euroopassa ja 14 % sen tuotannosta maailmassa.

Germaniumtuotteita valmistettiin Suomessa 16 tonnia, mikä vastaa 13 % germaniumin tuotannosta maailmassa. Suomessa tuotettava germanium on peräisin ulkomaisista raaka-aineista.

Muut high-tech-metallien varannot

Suomen kallioperä on tunnettujen esiintymien valossa poikkeuksellisen potentiaalinen monien high-tech-metallien suhteen (kuva 2.). Ranualla sijaitsevat maailmanluokkaa olevat PGM-esiintymät ovat tuottaneet Suhangon kaivosprojektin, ja Suomessa on arviolta noin 50 löytymätöntä PGM-esiintymää. Harvinaisten maametallien löytymisen kannalta potentiaalisia kivilajeja ovat etenkin karbonatiitit ja alkalikivet, joista mm. Soklin ja Korsnäsin karbonatiitit sekä Pyhännän ja Otanmäen alkaligneissit ovat tutkimusten kohteina. REE-tutkimuksia tehdään myös Sodankylässä Tana-vyöhykkeellä ja Etelä-Suomessa mm. rapakivigraniittialueilla, joista etsitään erityisesti arvokkaita raskaita harvinaisia maametalleja.

Suomen litiumvarannot sijaitsevat Keski-Pohjanmaan litiumprovinssissa Kokkolan, Kaustisen ja Kruunupyyn alueilla (kuva 2.), jossa tavataan spodumeeni-nimistä litiumpitoista mineraalia kymmenissä pegmatiittijuonissa. Esiintymien mahdolliset litiumvarannot ovat yhteensä 10−20 Mt, ja niiden Li2O-pitoisuus on keskimäärin noin 1 %. Löydetyt uudet esiintymät (Leviäkangas, Syväjärvi, Outovesi ja Rapasaari) ovat lisänneet merkittävästi alueen Li-Be-Ta-varoja, ja alueen spodumeenivarannot luetaankin Euroopan merkittävimpiin kuuluviksi. Länttä on Suomen litiumesiintymistä tarkimmin tutkittu ja on suunniteltu, että alueella alettaisiin lähivuosina tuottaa litiumrikastetta akkuteollisuuden raaka-aineeksi.

Kuva 2. Suomen metallipotentiaaliset alueet. Kuva: GTK.

Suomen kallioperää on tutkittu varsin vähän indiumin, galliumin, germaniumin sekä harvinaisten maametallien (yttrium ja skandium mukaan lukien) osalta. Rautalammilla sijaitsee lupaava skandium-zirkonium-aihe. Tantaalia ja berylliumia esiintyy Lounais-Suomen kompleksipegmatiittien yhteydessä, esimerkkinä Rosendalin beryllium-tantaaliesiintymä. Soklin fosforimalmiin liittyy mahdollisesti ekonominen niobiumesiintymä. Antimoni on herättänyt kaivosyhtiöiden kiinnostuksen Seinäjoen alueella, jossa tiedetään olevan pieni antimoni-kultamalmiaihe.

Suomen merkittävimmät titaanivarannot sijaitsevat Kälviän, Kauhajoen, Otanmäen, Taivalkosken, Kolarin ja Oijärven alueilla magnetiittigabroissa. Porin pigmenttitehtailla tuotettavan titaanidioksidin raaka-aineena käytettiin vielä 1980-luvun alkupuolella Otanmäen rauta-titaani-vanadiinikaivoksen ilmeniittirikastetta.

Metallit

GTK

Mitä ovat metallimalmit?

Kallioperässä luonnostaan esiintyvää metallien rikastumaa kutsutaan malmiaiheeksi. Jos metallirikastuma on taloudellisesti kannattavasti hyödynnettävissä, siitä voidaan käyttää termiä metallimalmi. Metalliesiintymien hyödyntämisen kannattavuuteen vaikuttavat monet asiat, kuten metallien maailmanmarkkinahinnat, malmin metallisisältö, malmin louhinta- ja rikastuskustannukset, esiintymän maantieteellinen sijainti, lupa-asiat ja alueen poliittiset olot. Näiden tekijöiden muuttumisen tuloksena malmin hyödyntämisestä voi myös tulla kannattamatonta, jolloin kyse ei ole enää malmista, vaan malmiaiheesta tai mineraaliesiintymästä. Kannattavuuteen voimakkaimmin vaikuttava seikka on yleensä metallien maailmanmarkkinahinta.

Metallimalmien louhinta Suomessa

Metallimalmien louhinta Suomessa alkoi kasvaa voimakkaasti vuonna 2008, kun Suomeen perustettiin muutaman vuoden sisällä useita metallimalmikaivoksia. Vuonna 2018 Suomessa oli 11 metallimalmikaivosta ja niistä louhittiin malmeja enemmän kuin koskaan aikaisemmin, yhteensä 32,5 miljoonaa tonnia (Mt) (kuvat 1 & 2). Louhintamäärältään suurin metallimalmikaivos oli vuonna 2018 Sotkamossa sijaisteva Terrafame (17,9 Mt), jonka päätuotteita ovat nikkeli, sinkki ja kupari. Toisena on Sodankylässä sijaitseva Kevitsa (7,9 Mt), jonka päätuotteita ovat nikkeli, kupari ja platina-ryhmän alkuaineet. Yli miljoona tonnia metallimalmeja louhittiin myös Kemin, Kittilän Suurikuusikon ja Pyhäsalmen kaivoksissa.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) julkaisee vuosittain tilastotietoja vuoriteollisuudesta, esimerkkinä vuoden 2018 tilastot.

Kuva 1. Metallimalmien ja sivukiven louhintamäärien kehitys 2000-2018.
Kuva 2. Suomen metallimalmikaivokset 2018.

2000-luvulla (2000-2015) Kemin kaivos on tuottanut enemmän ferrokromia kuin mitä kaikki muut Suomen metallimalmikaivokset ovat tuottaneet muita metalleja yhteensä: ferrokromi muodostaa noin 81 % kaivosten yhteenlasketusta metallintuotannosta. Seuraavaksi tuotetuimpia metalleja 2000-luvulla ovat sinkki (11 %), kupari (6 %) ja nikkeli (2 %). Sinkistä ja kuparista valtaosa on tuotettu Pyhäsalmen kaivoksesta, ja nikkeliä on tuotettu eniten Terrafamen kaivoksella.

Jalometalleista Suomessa tuotetaan eniten hopeaa, vuosina 2000-2015 tyypillisesti noin 10−12 t vuodessa. Hopea on tuotettu pääasiassa Pyhäsalmen kaivoksesta, mutta vuodesta 2013 sitä on tuotettu myös Suurikuusikon kaivoksesta ja varsinkin Kylylahden kaivoksesta. Vuonna 2019 avatun Sotkamon hopeakaivoksen on tarkoitus saavuttaa noin 45 t vuosituotanto, joka moninkertaistaa Suomen hopeatuotannon.

Kullan kaivostuotanto lähti todella voimakkaaseen kasvuun vuonna 2009 Kittilän kaivoksen tuotannon ansiosta. Huippuvuotena 2012 kultaa tuotettiin Suomen kaivoksista lähes 9000 kg ja tuotanto oli 8-kertaistunut vuodesta 2008. Platinan ja palladiumin kaivostuotanto nykyisissä mittasuhteissaan alkoi Suomessa vuonna 2012 Kevitsan kaivoksen ansiosta. Tämän jälkeen kaivos on jo enemmän kuin kaksinkertaistunut niiden vuosittaisen tuotannon.

Kun Suomen metallimalmikaivosten vuonna 2015 tuottamien metallien määrät kerrotaan näiden metallien kyseisen vuoden maailmanmarkkinahinnoilla, on ferrokromin tuotanto selvästi arvokkainta (857 milj. euroa). Seuraavaksi arvokkaimpia on tuotettu kulta (280 milj. euroa), kupari (208 milj. euroa), nikkeli (100 milj. euroa) ja sinkki (44 milj. euroa). Tuotetun platinan arvo oli 30 milj. euroa, palladiumin 16 milj. euroa ja hopean arvo 6 milj. euroa. Laskuissa on käytetty Maailmanpankin ja ferrokromin ja palladiumin osalta BGR:n julkaisemia hintatietoja sekä keskiarvoa vuoden 2015 kuukausittaisista vaihtokursseista.

Suomi on hyvin tärkeä eräiden kriittisten metallien tuottaja Euroopassa

Suhteutettuna tuotantomääriin Euroopassa Suomen metallimalmikaivosten tuotanto on erityisen merkittävää koboltin, platinaryhmän metallien, nikkelin, kromimalmin ja kullan osalta. EU-maissa vain Suomen kaivoksista tuotetaan kobolttia, ja Suomesta tuli vuonna 2012 EU:n selvästi suurin platinaryhmän metallien tuottajamaa tuotannon käynnistyttyä Kevitsan kaivoksessa. Koboltti, platinaryhmän metallit ja kromi kuuluvat EU:n määrittelemien kriittisten raaka-aineiden joukkoon. Kriittisiksi on määritelty raaka-aineita, joilla on suuri taloudellinen merkitys ja joiden saatavuuteen liittyy mahdollisia riskejä.

Suomen metallimalmivarat

Malmivarat muodostuvat taloudellisesti hyödynnettävissä olevista mineraaliesiintymistä, kun taas mineraalivarannot muodostuvat mineraaliesiintymistä, jotka eivät ole taloudellisesti hyödynnettävissä tai joiden hyödyntämismahdollisuuksista ei ole riittävää varmuutta.

Suomessa on tonnimääräisesti mitattuna hyvin suuret rauta-, kromi- ja rikkimalmivarat. Vuoden 2015 tilastojen perusteella ne sisältävät 45 Mt rautaa (Fe), 12 Mt kromioksidia (Cr2O3) ja 2 Mt rikkiä (S). Käyttökohteensa perusteella rikkivarat kuuluvat etupäässä teollisuusmineraalivaroihin. Suomen kuparivarat sisältävät 932 kt kuparia (Cu), nikkelivarat 453 kt nikkeliä (Ni) ja sinkkivarat 146 kt sinkkiä (Zn). Kobolttivarat sisältävät 33 kt kobolttia (Co), litiumvarat 28 kt litiumoksidia (LiO2)) ja lyijyvarat 11 kt lyijyä (Pb). Jalometallien osalta hopeavarat sisältävät 421 t hopeaa (Ag), kultavarat 195 t kultaa (Au) ja platinaryhmän metallien malmivarat 33 t platinaa ja (Pt) and 25 t palladiumia (Pd).

Yllä esitetyt luvut ovat peräisin GTK:n ylläpitämästä tilastosta vuodelta 2015. Luvuissa on mukana sekä ns. toteennäytetyt (proven) että todennäköiset (probable) malmivarat. Luvut tulee kuitenkin ilman lähempää tarkastelua ymmärtää vain suuntaa-antaviksi. Yksityiskohtaisia tietoja Suomen malmivaroista on saatavissa European Minerals Yearbookista (valitse ensin maa-valikosta Finland ja avautuvasta taulukosta reserve-välilehti; mineraalivarannot esitetään resource-välilehdellä).

Suomen metallimalmirikasteiden viennin arvo 1/15 tuonnista

Suomessa on niin paljon metallinjalostukseen keskittyvää teollisuutta, että kotimaiset metallimalmikaivokset eivät pysty tyydyttämään niiden raaka-ainetarvetta useimpien metalliteollisuuden valmistamien metallien, esimerkiksi kuparin, sinkin, nikkelin ja koboltin, osalta. Metallimalmirikasteita joudutaankin tuomaan Suomeen valtavia määriä ja esimerkiksi vuonna 2014 metallimalmirikasteiden ulkomaankauppa oli 1569 M€ alijäämäinen. Tilannetta luonnollisesti tasapainottaa se, että Suomen metalliteollisuuden tuotteiden ulkomaankaupan tase on yli miljardi euroa ylijäämäinen (1226 M€ ylijäämäinen vuonna 2014). Vuonna 2014 metallimalmirikasteiden yhteenlaskettu tuonnin arvo (1681 M€) oli 15 kertaa suurempi kuin metallimalmirikasteiden viennin arvo (112 M€).

Vaikka Suomella on suuret rautamalmivarat, ei rautaa kuitenkaan tuoteta Suomen kaivoksista, vaan rautamalmirikasteita tuodaan Suomeen tonnimääräisesti selvästi enemmän kuin muita metallimalmirikasteita yhteensä (kuva 3). Euromääräisesti mitattuna kuparimalmirikasteet ovat hallinneet metallimalmirikasteiden tuontia. Vuonna 2014 metallimalmirikasteita tuotiin Suomeen 4,4 Mt eli määrällisesti hieman huippuvuosia 1998−2005 vähemmän, mutta arvoltaan karkeasti kaksinkertaisesti näihin vuosiin verrattuna.

Kuva 3. Metallimalmirikasteiden tuonti 1995-2014.

Kotimaisen kaivosbuumin myötä metallimalmirikasteiden vienti lähti voimakkaaseen kasvuun vuonna 2010. Vuonna 2014 metallimalmirikasteiden viennin arvo oli yli viisi kertaa suurempi kuin niiden viennin vuotuinen arvo 1990-luvulla (pasutettu rikkikiisu käsitellään vasta seuraavassa kappaleessa). Vuonna 2011 vientiä hallitsi sinkkimalmirikaste, ja siitä suurin osa tuotettiin Talvivaaran kaivoksesta. Nikkelimalmirikaste on hallinnut vientiä vuodesta 2012 lähtien, jolloin Kevitsan kaivos aloitti nikkelin tuotannon. Nikkelimalmirikasteen viennin yhteenlaskettu arvo vuosina 2010−2014 on selvästi suurempi kuin muilla jalostamattomilla kaivannaistuotteilla. Sen tuonnin arvo saman jakson aikana on kuitenkin ollut jopa viisi kertaa viennin arvoa suurempi.

Pasutettu rikkikiisu – jätteestä euroiksi

Pasutettu rikkikiisu on rikkihapon valmistuksessa syntyvä sivutuote, joka liittyy fosforilannoitteiden tuotantoon. Sen massamääräinen vienti lähti huikeaan nousuun vuonna 2005. Vuosina 2010−2014 pasutettua rikkikiisua on viety massamääräisesti Suomesta huomattavasti enemmän kuin kaikkia varsinaisia metallimalmirikasteita yhteensä. Vuosien 2010−2014 viennin yhteenlasketun arvon osalta vain nikkelimalmirikasteen, graniittisen luonnonkiven ja talkin vienti on ollut pasutetun rikkikiisun vientiä arvokkaampaa. Suomesta vietyä pasutetta on hyödynnetty Kiinassa terästeollisuuden raaka-aineena. Kyse on erittäin onnistuneesta sekundäärisen raaka-aineen hyödyntämisestä.

Erikoiset kaasut avaimena Etelä-Afrikan maastonmuotojen selvittämisessä

Etelä-Afrikassa sijaitseva Highveldin ylänkö on jo kauan ihmetyttänyt tutkijoita. Alue on korkea ja tasainen, ja sen kallioperä epätavallisen lämmin. Maasta purkautuvien kaasujen on nyt arveltu tarjoavan ratkaisun alueen maastonmuotojen selvittämiseksi.

Syvältä Maan vaipasta kohoava pluumi selittää Etelä-Afrikassa sijaitsevan Highveldin ylängön maastonmuodot. Kuva: Stuart Gilfillan.

Jatka lukemista ”Erikoiset kaasut avaimena Etelä-Afrikan maastonmuotojen selvittämisessä”

Tutkimushanke parantaa turvallisuutta Itämerellä

GTK:n tiedote

Kansainvälisessä tutkimushankkeessa mahdollistetaan tarkka ja tehokas navigointi Itämeren alueella. Hankkeen mittausosio on saatu päätökseen. Seuraavaksi kunnianhimoisena tavoitteena on yhdistää Itämeren alueen maiden merikartastojen korkeustasot.

Luotettavat ja tarkkaan kartoitetut laivaväylät ovat edellytys navigoinnin turvallisuudelle merellä. Paikkatietokeskus ja Geologian tutkimuskeskus (GTK) osallistuivat FAMOS-hankeeseen, joka tähtää merikuljetuksen turvallisuuden, tehokkuuden sekä taloudellisuuden parantamiseen tarkentamalla Itämeren syvyystietoja. Parannetuilla syvyystiedoilla kuljetusreitit voidaan optimoida laivojen syväyksien sekä polttoaineen kulutuksen suhteen.

GTK:n Geomari-alus osallistuu merenkulun turvallisuutta parantavaan FAMOS-hankkeeseen. Kuva: GTK.

Jatka lukemista ”Tutkimushanke parantaa turvallisuutta Itämerellä”

Malminetsinnän aluetaloudelliset vaikutukset Itä-Lapissa

GTK:n tiedote

Malminetsintä on aktiivista lähes koko Pohjois-Suomessa. Esimerkiksi vuonna 2018 Suomessa tehtiin malminetsintäinvestointeja noin 70 miljoonan euron edestä tälle sektorille. Malminetsinnän aluetaloudellisia vaikutuksia ei ole kuitenkaan riittävästi tarkasteltu Suomessa, vaan keskustelua on käyty pääosin kaivostoiminnan vaikutuksista. Kuitenkin vain harva malminetsintäprojektista etenee kaivokseksi asti.

Itä-Lapin alue (Kemijärvi, Pelkosenniemi, Posio, Salla ja Savukoski) on geologisesti houkutteleva malminetsintää ajatellen, sillä sen kallioperä muistuttaa esimerkiksi Kanadan ja Australian malmikriittisiä vyöhykkeitä. Itä-Lapin kallioperä onkin herättänyt runsaasti kiinnostusta malminetsintäyhtiöissä ja etenkin akkumineraalien etsintä kiinnostaa yhtiöitä kullan lisäksi.

Maisemaa Posiolla Itä-Lapissa. Kuva: Wikimedia Commons

Jatka lukemista ”Malminetsinnän aluetaloudelliset vaikutukset Itä-Lapissa”

Lapissa on laajalti potentiaalisia malmialueita – haitalliset aineet esiintyvät usein samoilla alueilla

Lapissa on laajalti potentiaalisia malmialueita. Samoilla alueilla saattaa esiintyä maaperässä myös haitallisia alkuaineita kuten arseenia. Tuoreessa raportissa painotetaan, että näiden alueiden erityislaatuisuus tulee huomioida alueiden käytön suunnittelussa ja ympäristön tilan tarkkailussa. Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) yhteistyöhankkeessa luotiin potentiaalisista malmialueista uudet kartat, jotka toimivat ohjeena myös seurantaa suunniteltaessa. Jatka lukemista ”Lapissa on laajalti potentiaalisia malmialueita – haitalliset aineet esiintyvät usein samoilla alueilla”

Voimakkaat myrskyt voivat aiheuttaa maanjäristysten kaltaisia ilmiöitä

Floridan osavaltionyliopiston tutkijat ovat löytäneet uuden geofysikaalisen ilmiön, jossa hurrikaani tai muu hyvin voimakas myrsky voi aiheuttaa seismistä aktiivisuutta, jopa 3,5 magnitudin maanjäristyksen. Kun hurrikaaneista välittyy energiaa valtameriin, syntyy valtavia aaltoja, jotka puolestaan vuorovaikuttavat merenpohjan kanssa, synnyttäen myrskyjäristykseksi (stormquake) ristityn seismisen ilmiön.

Apulaisprofessori Wenyuan Fan keksi termin ”myrskyjäristys” kuvaamaan vasta havaittua seismistä ilmiötä, joka syntyy voimakkaiden myrskyjen seurauksena. Kuva: Floridan osavaltionyliopisto FSU

Jatka lukemista ”Voimakkaat myrskyt voivat aiheuttaa maanjäristysten kaltaisia ilmiöitä”

Suomalainen menetelmä hiilidioksidin mineralisoimiseksi

Åbo Akademin tiedote

Kohonneet hiilidioksidin (CO2) pitoisuudet ilmakehässä johtavat sen kuumenemiseen. Tämä on seurausta siitä, että CO2 kykenee absorboimaan lämpöä. Syy nopeaan ilmaston lämpenemiseen on ihmisten fossiilisten polttoaineiden laaja käyttö. Tässä yhteydessä on ensiarvoisen tärkeää löytää vaihtoehtoja päästöjen vähentämiseksi tai kehittää vaihtoehtoja hiilidioksidin varastoinnille.

Hiilidioksidin mineralisointitutkimuksessa käytettyä laitteistoa. kuva: Evelina Koivisto

Jatka lukemista ”Suomalainen menetelmä hiilidioksidin mineralisoimiseksi”

Il­ma­ke­hä­tie­tei­den tut­ki­jat et­si­vät na­pa­seu­dun hiuk­ka­sis­ta syy­tä poh­joi­sen il­mas­ton muu­tok­seen

Teksti: Johanna Pellinen / Helsingin yliopisto

Saksalainen tutkimuslaiva Polarstern aloittaa pian jäisen matkansa yli pohjoisnavan. Laivalla neljä Helsingin yliopiston tutkijaa analysoi arktista ilmakehää ja siinä tapahtuvia prosesseja kuten pienhiukkasten muodostumista. Vuoden aikana kerättävät havainnot auttavat mallintamaan ilmastonmuutosta tarkemmin.
– Eniten meitä kiinnostaa muutos, sillä pohjoinen pallonpuolisko muuttuu niin radikaalilla vauhdilla, että hirvittää, tutkimuskoordinaattori Tuija Jokinen kertoo.

Suomalais-sveitsiläinen asennustiimi Polarstenin kannella. Vasemmalta oikealle: Tuija Jokinen, Tiia Laurila, Heikki Junninen, Zoe Brasseur, Julia Schmale (PSI), Lauriane Quelever ja Ivo Beck (PSI). Kuva: Helsingin yliopisto

Jatka lukemista ”Il­ma­ke­hä­tie­tei­den tut­ki­jat et­si­vät na­pa­seu­dun hiuk­ka­sis­ta syy­tä poh­joi­sen il­mas­ton muu­tok­seen”