Eliöiden selviäminen Maata peittävän jääkerroksen alla

Miten happea tarvitsevat varhaiset vesieliöt selvisivät planeetan ankarimmasta jääkaudesta, jolloin meriä peittävä jää eristi ilmakehän hapen? Isotooppitutkimus tarjoaa todisteita jäätiköiden happipitoisten sulamisvesien vaikutuksesta.

Noin 700 miljoonaa vuotta sitten Maata kohtasi ankara jääkausi, joka uhkasi suurta osaa kehittyneemmästä elämästä. Planeetanlaajuisesta jäätiköitymisestä käytetään nimitystä lumipallomaa. Tutkijoita on askarruttanut, miten happea taritsevat tumalliset eliöt selvisivät meret ilmakehästä erottaneen jääkerroksen alla. Erään teorian mukaan nämä eliöt selvisivät jään pinnalla olleissa sulan veden lammikoissa. Toisen teorian mukaan meriin virtasi happea jäätiköiden sulamisvesien mukana.

Jälkimmäiselle teorialle on löytynyt vahvistusta, kun tutkijat analysoivat lumipallomaan aikana merten pohjille syntyneitä rautamuodostumia. Valtamerten keskiosissa raudan ja ceriumin isotooppianalyysit viittasivat hapettomiin olosuhteisiin. Lähestyttäessä valtamerten ja mannerjäätikköjen reunoja hapellisten olosuhteiden merkit lisääntyivät. Tämän perusteella mannerjäätiköiltä virranneen sulamisveden on arveltu tuoneen meriin happea, ja luoneen tumallisille eliöille suotuisia keitaita.

Happipitoisen sulamisveden sekoittuminen rautapitoiseen meriveteen käynnisti lisäksi kemiallisia prosesseja, jotka tuottivat energiaa eliöiden tarpeisiin. Se, minkälaisia ravintoketjuja tällaisiin elinympäristöihin syntyi, vaatii lisätutkimusta. Hyvänä lähtökohtana tutkimukselle voisivat olla nykyisin olemassa olevat monimutkaiset jäätikköekosysteemit.

Lähde: McGill-yliopisto