Savi ja siltti

Anu Hakala, Teemu Karlsson

Hienorakeiset sedimentit: savi ja siltti

Mannerjäätiköltä jäätikön jauhaman ja sulamisvesien mukana kulkeutuneen mineraaliaineksen hienorakeisin osa kerrostui kauempana jäätikön reunalta savena sekä silttinä. Näitä hienojakoisia aineksia kerrostuu myös nykyisin, kun jokien kuljettama aines päätyy meriin ja järviin.

Geoteknisessä luokiteuksessa saveksi luokitellaan mineraaliaines, jonka halkaisija on alle 0,002 mm. Karkea savi (halkaisija 0,002-0,0002 mm) on vaaleanharmaata, ”juoksevaa” ja kuivana kovaa, mutta hieman jauhoavaa. Hienompi savi (halkaisija < 0,0002 mm) on väriltään tumman ruskeanharmaata, sitkeää, kuivana erittäin kovaa ja jauhoamatonta. Geologian tutkimuskeskuksen maaperäkartoissa savimaaksi (Sa) merkitty maa-aines sisältää savea vähintään 30 paino-%.

Siltiksi luokitellaan aines, joka on halkaisijaltaan 0,06-0,002 mm. Siltit voidaan jakaa vielä karkeasilttiin (0,06-0,02 mm), keskisilttiin (0,02-0,006 mm) ja hienosilttiin (0,006-0,002 mm).

Kerrokselliset lustosavet

Jäätikköjärveen kerrostuneella hienorakeisella sedimentillä on erikoinen lustorakenne, josta ilmenee sulamisen vuodenaikainen vaihtelu. Voimakkaan sulamisvaiheen aikana keväällä ja kesällä kerrostui vaaleampi luston osa, joka on suhteellisesti karkeaa ainesta, jopa hienoa hiekkaa. Talvikaudella karkean osan päälle kerrostui vuosiluston tummempi, hienorakeisin aines, jonka savipitoisuus voi olla suuri. Vaihettuminen vuosiluston sisällä kesästä talveen on vähittäinen, mutta muutos talvesta seuraavan kevään uuteen lustoon on jyrkkä. Tällaista lustorakennetta kutsutaan diataktiseksi rakenteeksi. Lustosavia kerrostuu järviin myös nykyisin, mikäli olosuhteet ovat sopivat.

Savimaita on erityisesti Etelä- ja Länsi-Suomessa

Jääkauden loppuvaiheessa kerrostunut savi verhosi kallio- ja moreenikohoumia suhteellisen tasapaksuisena kerroksena niin kohoumien alarinteillä kuin yläosissa. Viljavat kumpuilevat peltoalueet mm. Nummi-Pusulassa ovat syntyneet tällä tavalla. Jääkauden jälkeen savikot kerrostuivat laaksoihin ja muihin painanteisiin. Niiden aines on peräisin vanhemmista savikoista, joita virtaavat vedet ovat vähitellen kuluttaneet. Näissä savissa on yleisesti useita prosentteja orgaanista ainesta ja niissä on usein rikkiyhdisteitä.

Lähteet

Korhonen, K-H., Gardemeister, R. & Tammirinne, M. 1974. Geotekninen maaluokitus. Geotekniikan laboratorio, tiedonanto 14. 20 s, 2 liitettä.