Harjut ja Salpausselät

Anu Hakala, Teemu Karlsson

Eteläisen Suomen harjut ja reunamuodostumat, kuten Salpausselät, ovat jäätikön ja sulamisvesien muovaamia maisemia – todellisia jääkauden jälkeisen muutoksen jalanjälkiä. Harjut syntyivät mannerjäätikön alla virranneiden sulamisvesien kerrostamina hiekkana ja sorana, muodostaen pitkiä, mutkittelevia selänteitä.

Salpausselät puolestaan ovat reunamuodostumia, jotka kertyivät, kun jäätikön reuna pysähtyi jäätikön vetäytymisen edetessä. Sulamisvedet kuljettivat aineksen jään reunalle, ja syntyneet harju- ja moreenimuodostelmat muodostavat nykyisin laajoja, tyypillisesti kumpuilevia selänteitä ja rinteitä.

Nämä erot — harjujen synty sulamisvesissä jäätikön alla ja Salpausselkien muodostuminen jäätikön reunan eteen — määrittelevät, milloin puhumme harjuista ja milloin Salpausselistä.

Tällä sivulla tutustumme tarkemmin harjujen ja Salpausselkien syntyyn ja rakenteeseen.

Sulamisvedet ja aineksen kuljetus

Jäätiköstä virtaava vesi koostui jäätikön sulamisvesistä sekä jäätikön reunavyöhykkeen sadevesistä ja lumen sulamisvesistä. Ne kulkeutuivat jäätikön pohjaosiin erilaisten pystykuilujen ja -rakojen kautta.

Aineksen kerrostuminen

Sulamisvesi kuljetti mukanaan kiviainesta, joka virtauksen mukana kulkiessaan pyöristyi, lajittui ja hioutui. Tällöin syntyi someroa, soraa, hiekkaa ja silttiä. Aines kerrostui tunneleihin ja railoihin sekä jäätikön reunan eteen tunnelien tai railojen suulle.

Yllä olevan kuvan harjun tyviosa syntyi tunneliin. Myöhemmin kerrostuminen jatkui railossa ja jäätikön reunassa. Hiekkaan hautautuneet jäälohkareet jättivät poissulettuaan jälkeensä harjukuoppia eli suppia.

Harjun rakenne

Harjuilla on usein \”sianselkämäinen\” muoto jyrkkine rinteineen. Tavallisesti harjussa on karkea, kivi- ja soravaltainen ydin ja aines muuttuu hienommaksi harjun reunoille päin.

Reunamuodostuman synty

Salpausselkien reunamuodostumat ovat kerrostuneet jäätikkökielekkeiden eteen. Osa muodostumista on pitkiä ja yhtenäisiä reunaterasseja. Paikoin muodostumat ovat erillisiä selkeitä jokisuistoja. Monesti jäätikön reuna on uudelleen edennyt muodostuman päälle. Tämän vuoksi muodostumien jäätikönpuoleisien osien päällä on reunamoreenivalleja ja joskus myös sisällä moreenikerroksia. Joskus ainesta kerrostui lopuksi vedenpinnan yläpuolella ja syntyi ns. sandureja, joiden pinnalla voidaan nähdä matalia virtausuomia.

Jäätikköjokisuistoissa sulamisvedet ovat voineet purkautua usean reitin kautta reunavyöhykkeeseen ns. syöttöharjuina. Kauempana jäätikön reunasta virtauksen kuljetuskyky heikkeni ja vastaavasti kerrostunut aines muuttui kivisestä sorasta hiekkaan ja edelleen silttiin ja saveen.

Jäätikön sulamisvesien aikaansaamista kerrostumista harjujen ohella tärkeimpiä ovat reunamuodostumat, jotka ovat kerrostuneet jäätikön reunan eteen. Salpausselät jatkuvat lounaisesta Suomesta Pohjois-Karjalaan. Toinen tärkeä reunamuodostumien ketju on Sisä-Suomen reunamuodostuma, joka ulottuu Satakunnan Hämeenkankaalta Keski-Suomeen, Jyväskylän koillispuolelle.

Kuvat: Harri Kuvonen ja Jukka-Pekka Palmu, GTK.