Grönlannin jään alta paljastui laaja laaksojen verkosto
Uusi kartoitus paljastaa Grönlannin mannerjäätikön alla piilevän laaksojen verkoston. Kuva: NASA Earth Observatory / Lauren Dauphin, aineisto Chartrand ym. (2026).
Teemu Karlsson
Uusi kartoitusmenetelmä on tuottanut tähän asti tarkimman kuvan Grönlannin jäätikön alle piiloutuneesta kallioperästä. Kartoituksessa tunnistettiin lähes 2 000 jäätikönalaista laaksoa, joista noin kolmannes oli aiemmin tuntemattomia.
Grönlantia peittää noin 1,7 miljoonan neliökilometrin laajuinen mannerjäätikkö, jonka paksuus on suurimmillaan yli kolme kilometriä. Jään alla sijaitsevaa maisemaa ei voida tarkastella suoraan, joten tutkijat arvioivat kallioperän muotoja jäätikön pinnassa näkyvien hienovaraisten korkeuserojen avulla. Jään virratessa laaksojen ja harjanteiden yli niiden muodot jättävät heikon mutta satelliittimittauksilla havaittavan jäljen jäätikön pintaan.
Menetelmällä kartoitettiin yhteensä 1 943 laaksoa. Lisäksi monet aiemmissa kartoissa jäätikön reuna-alueille päättyneet laaksot jatkuvat tulosten perusteella huomattavasti oletettua pidemmälle sisämaahan, joissakin tapauksissa satoja kilometrejä.
Osa laaksoista näyttää alkavan Grönlannin eteläisiltä ja itäisiltä ylänköalueilta, joilta mannerjäätikön arvioidaan alun perin lähteneen muodostumaan. Itäosien jään alta erottuu vuoristoinen maisema toisiinsa liittyvine laaksoineen. Nämä alppimaiset pinnanmuodot ovat saattaneet säilyä jäätikön alla ainakin plioseenikaudelta lähtien.
Erityisen kiinnostavia ovat Länsi-Grönlannin pitkät ja suorat laaksot, jotka ovat suuntautuneet pääosin lounaasta koilliseen. Yhtenäinen suuntaus viittaa siihen, että kallioperän rakenteet ja tektoniset heikkousvyöhykkeet ovat voineet ohjata veden virtausta ja laaksojen syntyä. Laaksojen suuret haarautumiskulmat puolestaan viittaavat siihen, että niiden kehitykseen on pintavesien lisäksi saattanut osallistua laaja pohjavesiverkosto jo ennen mannerjäätikön muodostumista.
Jäänalaisen topografian tunteminen auttaa arvioimaan myös Grönlannin jäätikön tulevaa kehitystä. Jään virtaus keskittyy laaksoihin, joissa jäätikkö paksuuntuu ja virtaus nopeutuu. Jäätikön vetäytyessä jo olemassa olevat laaksot voivat edelleen ohjata jään virtausta kohti rannikkoa. Tarkempi kallioperän pintakartta voi siten parantaa pitkän aikavälin ennusteita Grönlannin mannerjäätikön muutoksista.
Lähde: NASA
