GTK:n lehdistötiedote

Suomesta tunnetaan yli sata koru- ja jalokiviesiintymää. Vuosittain löytyy myös kokonaan uusia. Suomesta tunnetaan enemmän korukiviesiintymiä kuin muista Pohjoismaista, mikä johtuu suurimmaksi osaksi tuhansista kiviharrastajista sekä kivinäytteitä tutkivista asiantuntijoista. Lisäksi monet jalokiviä sisältävät lohkarelöydöt osoittavat, että kallioesiintymiä on yhä myös löytymättä.

Nyt tunnistettu smaragdinäyte on löytynyt Kauhajoelta 1970-luvun lopulla. Löytäjä Lauri Ojanen tunnettiin innokkaana malminetsijänä. Hänen löytämässään jalkapallon kokoisessa pegmatiittilohkareessa oli kiinni vihreä jaloberyllikide, joka on pituudeltaan 6,5 senttimetriä ja leveydeltään noin yksi sentti. Tähän mennessä Suomesta ei ole löydetty näin suurta smaragdia. Smaragdiksi luokiteltua jaloberylliä on aikaisemmin löydetty vain Lapista, Vuotson alueelta lohkareesta, jonka sisältämät vihreät kiteet olivat 0,5 mm paksuja ja pisimmät kiteet sentin pituisia.

Suurimmat litiumvarannot ovat todennäköisesti Keski-Pohjanmaalta Etelä-Pohjanmaalle ulottuvalla vyöhykkeellä

Geologian tutkimuskeskus (GTK) on arvioinut litiumin (Li) varannot maamme kallioperässä yhden kilometrin syvyyteen asti. Arvio sisältää litium-cesium-tantaali- eli LCT-pegmatiittien sisältämät varannot. Tämä on ainoa tärkeä litiumesiintymätyyppi Suomessa.

GTK

GTK ja sen kumppanit ryhtyvät kehittämään digitaalisia ja laskennallisia mineraalien tunnistuksen sovelluksia ja ratkaisuja kullanetsinnän ja kultaesiintymiä hyödyntävän kaivostoiminnan sekä niitä palvelevien yritysten liiketoimintaedellytysten parantamiseen.

Maija Heikkilä

Suomen Geologisen Seuran jäsenlehti Geologi on ilmestynyt vuodesta 1949. Lehti leviää ennen kaikkea SGS:n jäsenkunnan keskuuteen, mutta myös kirjastoihin ja harrastajille. Uusin Geologi 1/2018 on nyt vapaasti luettavissa verkossa.

Teemu Karlsson

Aktiivisten tulivuorten tuottamat infraäänet saattavat helpottaa purkausten ennustamista. Hyvin matalia infraääniä, joita ihmiskorva ei kuule, mutta keho saattaa tunteä tärinänä, syntyy magman kuohuessa tulivuoren sisällä.

Teemu Karlsson

Sitkeän myytin mukaan suuria maanjäristyksiä tapahtuu usein Kuun tiettyjen vaiheiden aikana, tai tiettyinä vuodenaikoina. Yhdysvaltojen geologisessa tutkimuskeskuksessa (USGS) analysoitiin 204 suuren maanjäristyksen päivämäärää ja niihin liittyviä Kuun vaiheita. Tulosten perusteella Maan sijainnilla Kuuhun tai Aurinkoon nähden ei ole vaikutusta suurten maanjäristysten esiintymiseen.

Teemu Karlsson

Maan kuoriosa, eli litosfääri, koostuu tektonisista laatoista, jotka liikkuvat astenosfäärin päällä hitaasti, noin 1-15 cm vuosivauhdilla. Teoria mannerlaatoista ja laattatektoniikasta on suhteellisen nuori ja muovautunut nykyiseen asuunsa vasta 1900-luvun aikana. Ennen laattatektoniikkaa maankuoren liikkeitä selitettiin kutistumishypoteesin avulla.

Aurinkokuntamme materiaali koostuu aiemmin tuhoutuneiden tähtien pölystä. Saksalaisen Münsterin yliopiston ja yhdysvaltalaisen Livermoren yliopiston tutkijoiden tekemien uusien huipputarkkojen isotooppianalyysien perusteella Maa sisältää kuitenkin enemmän punaisista jättiläistähdistä peräisin olevaa ainesta, kuin aurinkokunnan alkuaikoina muodostuneet kivimeteoriitit eli kondriitit Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykkeellä.