Väitöstyö tuotti uutta tietoa luonnontilaisten ja käsiteltyjen turvemaiden hiilenkierrosta
Suo Tiilikkajärven kansallispuistossa. Kuva: Teemu Karlsson
Ilmatieteen laitoksen tiedote
Väitöstyössä tutkittiin luonnontilaisten ja käsiteltyjen turvemaiden maanpäällisiä ja maanalaisia hiilidioksidivirtoja erilaisilla menetelmillä. Tutkimuksessa havaittiin digitaalikameroiden olevan hyvä menetelmä kasvillisuuden kehityksen tarkasteluun. Havaitut tulokset myös tuottivat lisätietoa turpeen priming-efektistä ja tukevat aiempia tutkimustuloksia metsäojitettujen soiden turpeen hajoamisesta.
Luonnontilaisten soiden kasvillisuuden määrää ja kasvukauden aikaista kehitystä havainnoitiin digitaalisilla kameroilla otettujen kuvien avulla. Kuvista laskettiin kohteelle vihreysindeksi, joka kuvaa vihreän osuutta kuvan pikseleissä. Tuloksia yhdisteltiin muun muassa tietoon kasvillisuuden hiilidioksidin vaihdosta sekä verrattiin satelliittidatasta johdettuihin vihreysindekseihin.
Kasvukauden aikaisessa vihreyden kehityksessä havaittiin eroja eri ekosysteemien ja eri kasvillisuusryhmien välillä, sekä myös eri kasvukausien välillä. Tulokset osoittivat, että kasvillisuus pystyi kompensoimaan myöhäistä kasvukauden alkua, jos olosuhteet olivat myöhemmin kasvukauden aikana otolliset. Kuivuuden vaikutus kasvillisuuden vihreyden kehitykseen oli riippuvaista ekosysteemin yleisestä kuivuuden sietokyvystä.
Vanhan turpeen hajotus jopa pieneni, kun joukkoon lisättiin tuoretta ainesta
Metsäojitettujen soiden turpeen hiilidioksidivirtoja tutkittiin myös laboratoriokokeissa. Tulosten mukaan runsasravinteisen turpeen hajoaminen oli nopeampaa kuin vähäravinteisemman turpeen, mikä vastasi jo aiemmin havaittuja eroja kyseisten metsäojitettujen soiden hiilitaseissa.
Samalla tutkittiin myös turpeen priming-efektiä, mikä tarkoittaa maaperän vanhan orgaanisen aineksen hajoamisessa tapahtuvaa muutosta, kun siihen lisätään tuoretta orgaanista ainetta. Kokeissa ei havaittu lisääntynyttä vanhan turpeen hajotusta, kun turpeisiin lisättiin tuoretta ainesta männyntaimen tai glukoosin muodossa, vaan päinvastoin vanhan turpeen hajotus jopa pieneni. Tämä ilmiö oli vahvempi vähäravinteisessa turpeessa.
Tutkimuksen tuloksia voidaan esimerkiksi hyödyntää, kun mallinnetaan ekosysteemien toimintaa tai arvioidaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia turvemaihin.Kasvillisuuskameroilla olisi myös mahdollista tarkastella ekosysteemien kasvillisuuden vihreyden muutosta pitkällä aikavälillä esimerkiksi ilmaston- tai maankäyttömuutosten myötä.
Väitöstyö tarkastettiin Helsingin yliopistossa 1.12.
Maiju Linkosalmen väitöskirja ”Insights into the above- and belowground CO2 fluxes on pristine and managed peatlands: tools for examining ecosystem carbon cycle” tarkastettiin perjantaina 1.12.2023 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa.
Vastaväittäjänä toimi professori Lisa Belyea, School of Geography, Queen Mary University of London, ja kustoksena toimi professori Annamari Laurén Helsingin yliopistosta.
Väitöskirja on saatavilla Helda-tietokannassa.
Lisätietoja: Ilmatieteen laitos
