Amazonian maaperää kartoitettiin kasvilajien avulla
Turun yliopiston tiedote
Amazoniassa kasvavien lajien ekologiaa ja levinneisyyksiä on hankala tutkia, koska maaperästä ja muista ympäristöoloista tiedetään kovin vähän. Huonosti tunnetuilla alueilla on yleensä kerätty paljon enemmän kasvinäytteitä kuin maanäytteitä, joten turkulaiset ja brasilialaiset tutkijat ovat kehittäneet menetelmän, joka hyödyntää maaperän ominaisuuksien kartoittamiseen varsinaisten maaperäaineistojen lisäksi kasvihavaintoja.
Amazonia on valtava sademetsäalue, joka on sekä erittäin lajirikas että huonosti tunnettu. Maastossa tehtyjä havaintoja ympäristöoloista on harvassa. Siksi kartat, jotka esittävät kasvien ja eläinten kannalta oleellisia elinympäristön piirteitä, ovat varsin epätarkkoja.
Tämän ongelman voittamiseksi Turun yliopiston ja kahden brasilialaisen tutkimuslaitoksen tutkijat päättivät hyödyntää maaperän kartoittamiseen maaperätietojen lisäksi myös kasvien esiintymistietoja. Näin he loivat maaperäkartan, jota voidaan hyödyntää digitaalisena paikkatietoaineistona lajien levinneisyyden ja kasvupaikkatyyppien mallintamisessa.
– Tulokset ovat hyödyllisiä myös ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioinnissa: lajit joutuvat hakeutumaan ilmastollisesti sopiville alueille, mutta ne selviävät vain, jos myös maaperä on niille sopiva. Tietoa maaperästä tarvitaan siis sekä nykyisten että tulevien suotuisten alueiden tunnistamiseen ja kartoittamiseen, toteaa Juliana Stropp Alagoasin yliopistosta Brasiliasta.
Tutkijat hyödynsivät kasvimuseoiden digitaalisia aineistoja
Turun yliopiston Amazon-tutkimusryhmä on jo pitkään kerännyt maastohavaintoja saniaisista voidakseen käyttää niitä maaperä- ja metsätyyppien tunnistamiseen.
– Pitkäjänteisen työn ansiosta meillä on riittävästi maastoaineistoa, jonka perusteella saniaisten esiintymispaikkatiedot voidaan muuttaa arvioksi maaperän ominaisuuksista, sanoo professori Hanna Tuomisto, joka johtaa Turun yliopiston Amazon-tutkimusryhmää.
Kasvitieteilijät ovat useiden sukupolvien ajan tehneet tutkimusretkiä Amazoniaan ja tuoneet sieltä kasvinäytteitä, joita on talletettu kasvimuseoihin eri puolille maailmaa. Nykyään keräystietoihin pääsee helposti käsiksi GBIF:n ja muiden internet-portaalien avulla.
– Niinpä ajattelimme, että ehkä voimme tuottaa uuden maaperäkartan käyttämällä näitä satunnaisesti kerättyjä saniaistietoja maaperän ominaisuuksien arvioimiseen ja yhdistämällä ne varsinaisten maaperäanalyysien tulosten kanssa, kertoo Turun yliopiston tutkijatohtori Gabriela Zuquim, joka johti tutkimusta.
Tutkijoiden suunnitelma onnistui. Kartoituksessa käytettiin 2600 maaperänäytettä ja yli 30 000 saniaishavaintoa digitaalisista tietokannoista. Pähkinänkuoressa menetelmä koostuu viidestä vaiheesta: aineiston koostamisesta, lajien maaperäoptimien määrittämisestä, maaperäominaisuuksien arvioimisesta paikoilla, joista on kasvikeräyksiä mutta ei maanäytteitä, mallintamisesta havaintopisteiden välisille alueille ja mallinnettujen arvojen testauksesta. Testaukseen tutkijat käyttivät erillistä maanäyteaineistoa.
Lisätietoja: Turun yliopisto
