Ratkesiko Maan oudoimman magneettisen aikakauden mysteeri?
Yalen yliopiston professori David Evans kenttätöissä Anti-Atlas-vuoristossa Marokossa keräämässä näytteitä magneettisiin tutkimuksiin. Kuva: Yalen yliopisto.
Teemu Karlsson
Yalen yliopiston tutkijat ovat kehittäneet tilastollisen menetelmän, joka saattaa viimein selittää ediakarakauden paleomagneettiset anomaliat ja avata tien miljardit vuodet kattavaan mannerliikuntarekonstruktioon.
Maapallon ediakarakausi noin 633–542 miljoonaa vuotta sitten päätti proterotsooisen eonin. Kausi ja sen aikana tapahtuneet magneettikentän muutokset ovat aiheuttaneet tutkijoille runsaasti päänvaivaa. Muina aikoina tektoniset laatat liikkuivat melko tasaiseen vauhtiin, ilmastovyöhykkeet käyttäytyivät odotetusti ja planeetan magneettikenttä heilui maltillisesti napa-alueiden ympärillä. Ediakarakausi ei kuitenkaan noudattanut näitä lainalaisuuksia: aikakauden kiviin tallentuneet magneettiset signaalit vaihtelevat villisti tavalla, jota ei nähdä sitä vanhemmissa eikä nuoremmissa kivissä.
Teorioita vaihtelun syyksi on esitetty useita. Osa tutkijoista on arvellut sen johtuneen poikkeuksellisen nopeasti liikkuvista tektonisista laatoista, toiset ovat ehdottaneet niin sanottua ”todellista napavaellus” -ilmiötä, jossa Maa pyörii akselinsa ympäri siten, että maankuori voi siirtyä nopeasti suhteessa pyörimisakseliin.
Yalen yliopiston johtama kansainvälinen tutkimusryhmä esittää uudenlaisen selityksen. Science Advances -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ediakarakauden villit magneettiset vaihtelut eivät välttämättä olleet satunnaisia, vaan niissä saattoi olla globaali geometrinen rakenne, eli järjestystä näennäisessä kaaoksessa.
Tutkimuksen kenttätyö tehtiin Marokon Anti-Atlas-vuoristossa, missä paikallinen Cadi Ayyad -yliopisto oli tunnistanut poikkeuksellisen hyvin säilyneen ja paljastuneen sarjan ediakara-ajan vulkaanisia kivikerroksia. Tutkimusryhmä tutki kivien magnetisaatiota kerros kerrokselta, keräsi näytteet alkuperäisine suuntauksineen ja toi ne tutkittavaksi Yalen yliopistolle.
Lisäksi Dartmouthin yliopiston sekä sveitsiläisten ja saksalaisten tutkimuslaitosten yhteistyökumppanit toimittivat tarkennettua tietoa kivikerroksista ja osoittivat tarkoilla ikämäärityksillä, että dramaattiset magneettiset muutokset tapahtuivat tuhansien, eivät miljoonien vuosien kuluessa. Tämä sulkee pois teoriat nopeasta laattaliikunnasta ja todellisesta napavaelluksesta.
Löydöksellä on kauaskantoisia seurauksia. Jos uudet tilastolliset menetelmät osoittautuvat luotettaviksi, voivat tutkijat kuroa umpeen ediakaran aiheuttaman aukon ja tuottaa yhtenäisen rekonstruktion Maan laattaliikunnoista miljardit vuodet kattavana jatkumona.
Tutkimusartikkeli: James S. Pierce, David A. D. Evans, Dana E. Polomski, Nasrrddine Youbi, Mohamed A. Mediany, Jihane Ounar, Rachid Oukhro, M. Ahmed Boumehdi, Justin V. Strauss, C. Brenhin Keller, Andres Gärtner, Maria Ovtcharova, Jörn-Frederik Wotzlaw, Ulf Linnemann. Magnetostratigraphic constraints on the late Ediacaran paleomagnetic enigma. Science Advances, 2025; 11 (40) DOI: 10.1126/sciadv.ady3258
Lähde: Yalen yliopisto
