Salpausselät ovat maailmanluokan jääkausimuodostuma – uusi GTK:n raportti kokoaa vuosikymmenten tutkimustiedon
Taustalla ilmakuva toisesta Salpausselästä Vääksyn kohdalla (Kuva: Jari Väätäinen, Geologian tutkimuskeskus 2005).
Teemu Karlsson
Suomen maisemaa halkovat Salpausselät ovat paljon enemmän kuin tuttuja harjuja ja selänteitä. Ne muodostavat kansainvälisestikin poikkeuksellisen laajan ja massiivisen kokonaisuuden, joka syntyi viimeisimmän jääkauden, Veiksel-jäätiköitymisen, loppuvaiheessa. Uusi Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) yhteenvetoraportti kokoaa yhteen vuosikymmenten aikana kertyneen geologisen tutkimustiedon ja avaa Salpausselkien syntyä, rakennetta ja merkitystä nykytutkimukselle ja maankäytölle.
Salpausselät koostuvat Etelä-Suomessa kolmesta pääselänteestä: I, II ja III Salpausselästä. Näiden lisäksi kokonaisuuteen kuuluvat Itä-Suomen vastineet, kuten Tuupovaaran, Koitereen ja Pielisjärven reunamuodostumat. Muodostumien mittasuhteet ovat huomattavat: koko Salpausselkävyöhykkeen leveys on suoraviivaisesti mitattuna noin 650 kilometriä, ja kaikkien kolmen reunamuodostumasysteemin yhteispituus on peräti 1 525 kilometriä. Osa I Salpausselästä sekä Itä-Suomen muodostumista ulottuu myös Venäjän puolelle.
Maailman mittakaavassa Salpausselkävyöhyke on yksi merkittävimmistä tunnetuista jäätikön reunamuodostumien kokonaisuuksista. Se kertoo voimakkaista ja pitkäkestoisista jääkauden sulamisvaiheen prosesseista, joissa jäätikön reuna pysähtyi toistuvasti ja kasasi valtavia määriä maa-ainesta.
Elintärkeä pohjavesivaranto ja rakennusmateriaalien lähde
Salpausselillä on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan. Ne ovat jo vuosisatojen ajan ohjanneet asutuksen, teiden ja kauppareittien sijoittumista Etelä-Suomessa. Nykyään niiden merkitys korostuu erityisesti pohjavesivarantojen ja maa-ainesten näkökulmasta.
Reunamuodostumien alueella sijaitsee noin 300 luokiteltua pohjavesialuetta. Näiden yhteenlaskettu pohjaveden muodostumismäärä ylittää miljoona kuutiometriä vuorokaudessa. Tämä tekee Salpausselistä yhden Suomen tärkeimmistä makean veden varastoista. Lisäksi hiekka ja sora ovat olleet keskeisiä rakennusmateriaaleja, joita on hyödynnetty laajasti eri puolilla maata.
Harjut ja sulamisvesien jäljet
Salpausselkiin liittyy yli 200 harjua, joista noin puolet on yli 10 kilometrin pituisia. Nämä harjut syntyivät jäätikön sisällä ja alla virranneiden sulamisvesien kuljettamasta aineksesta. Usein ne toimivat ikään kuin “syöttävinä harjuina”, jotka kuljettivat soraa ja hiekkaa suoraan jäätikön reunalle kasvattamaan Salpausselkiä.
Suurin osa Salpausselkien aineksesta on lajittunutta soraa ja hiekkaa, mutta paikoin mukana on myös moreenia. Kerrostumistapaan vaikuttivat ratkaisevasti muun muassa jään eteen syntyneiden vesialtaiden syvyys sekä kallioperän muodot ja ruhjeet. Tämän seurauksena Salpausselät ovat rakenteeltaan hyvin monimuotoisia: niissä esiintyy muun muassa päätemoreeneja, deltoja, laajoja hiekkakenttiä eli sandureita sekä vedenalaisia viuhkamuodostumia. Erityisesti I Salpausselällä myös muinaiset rantakerrostumat ovat merkittävä osa kokonaisuutta.
Jopa yli sadan metrin paksuisia kerrostumia
Salpausselillä on poikkeukselliset mittasuhteet myös pystysuunnassa. Monilla alueilla maaperän paksuus on 70–90 metriä, esimerkiksi Nummelassa, Lohjan Neitsytlinnan seudulla, Hyvinkäänkylässä, Lappeenrannan keskustassa ja Joensuun Jaamankankaalla. Joillakin paikoilla, kuten Kiikalan Kaskistonnummella ja Asikkalan Aurinkovuorella, geofysikaaliset mittaukset viittaavat jopa yli 100 metrin paksuisiin kerrostumiin.
Järvi-Suomen erityinen rooli
Salpausselkien rakenteessa on merkittäviä eroja eri jäätikön virtauskielekkeiden alueilla. Erityisesti Järvi-Suomen kielekkeen alueella reunamuodostumat ovat selvästi laajempia ja sisältävät moninkertaisen määrän maa-ainesta verrattuna Itämeren kielekkeen alueeseen. Myös pohjavedenpinnan yläpuolinen ainesmäärä on Järvi-Suomessa lähes kolminkertainen.
Tutkijoiden mukaan tämä saattaa johtua erityisen voimakkaasta sulamisvesitoiminnasta, josta kertovat tiheä harju- ja sulamisvesikanavien verkosto. Suurimmat ainesmäärät keskittyvät alueille, joilla jäätikön puolella oli järvialtaita ja murroslaaksoja.
Tietopohjaa tulevaisuuden päätöksille
Uusi raportti ei ole pelkästään katsaus menneeseen, vaan se tarjoaa ajantasaista tietopohjaa pohjavesiselvityksille, maankäytön suunnittelulle, ympäristönsuojelulle ja opetukselle. Samalla se kokoaa yhteen nykyisen käsityksen siitä, miten Salpausselät syntyivät ja millaisissa olosuhteissa ne kerrostuivat.
Salpausselät ovat näin ollen paitsi jääkauden vaikuttava perintö myös elävä ja edelleen yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä osa suomalaista maisemaa.
GTK:n raportti: Palmu, J.-P., Pitkäranta, R., Hovikoski, J., Ojala, A., Valkama, M. & Väänänen, T. 2026. Salpausselkien alueen yhteenvetoraportti. Summary: Overview Report of the Salpausselkä Area. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimustyöraportti 1/2026, 153 sivua, 66 kuvaa, 9 taulukkoa ja 2 liitettä. Linkki: https://hakku.gtk.fi/fi/publications?id=100250
