Tutkimus paljastaa muinaisen ilmastonmuutoksen vaikutukset Pohjois-Amerikan preerialle
Preerian ja lauhkean vyöhykkeen metsien nykyisen raja-alueen maisemaa Pohjois-Amerikan Kansasista. Viimeisimmän jääkauden jälkeinen monituhatvuotinen kuivuus aiheutti preerian laajenemisen. Kuva: Edwin Olson / Wikimedia Commons
Teemu Karlsson
Helsingin yliopiston uusi tutkimus on paljastanut muinaisen ilmastonmuutoksen syyt, jotka vaikuttivat Pohjois-Amerikan preerian laajenemiseen ja kutistumiseen tuhansia vuosia sitten viimeisimmän jääkauden jälkeen. Tutkimus osoittaa, että maapallon kiertoradan muutokset aiheuttivat vakavia kuivuuskausia, jotka kestivät vuosisatoja tai jopa tuhansia vuosia. Kuivuuskaudet olivat yhtä vakavia kuin 1930-luvun Dust Bowl -aika ja johtivat metsien häviämiseen laajoilta alueilta.
Tutkimuksessa hyödynnettiin fossiilisia siitepölyhiukkasia, joita kerättiin eri puolilta Pohjois-Amerikkaa. Koneoppimiseen perustuvan tietokoneohjelman avulla tutkijat kykenivät laatimaan arvioita kosteusolosuhteiden muutoksista viimeisten 11 000 vuoden ajalta. Tutkimusta johtanut J. Sakari Salonen Helsingin yliopistosta kertoo, että kosteustasot olivat jatkuvasti nykytason alapuolella jopa tuhansien vuosien ajan.
Kuivuus iski ensin Yhdysvaltain koillisosiin ja Kanadaan, jotka ovat nykyisin Pohjois-Amerikan kosteimpia alueita. Vakavin kuivuus vallitsi mantereen keskiosissa, nykyisellä preeria-alueella, noin 7000 vuotta sitten. Tämä ilmastollinen ilmiö vaelsi lännemmäksi, kun Atlantin rannikko alkoi muuttua kosteammaksi.
Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään muinaisten ilmastonmuutosten syitä ja seurauksia, mikä voi parantaa kykyämme ennakoida tulevia ilmaston vaihteluita. Tieto on keskeistä, jotta yhteiskunnat voivat paremmin sietää tulevia ilmastonmuutoksia ja niiden vaikutuksia.
Tutkimus: Salonen, J. S., Schenk, F., Williams, J. W:, Schuman, B., Lindroth Dauner, A. L., Wagner, S., Jungclaus, J., Zhang, Q & Luoto, M. 2025. Patterns and drivers of Holocene moisture variability in mid-latitude eastern North America. Nature Communications 16: 3582. https://doi.org/10.1038/s41467-025-58685-7
Lähde: Helsingin yliopisto
