Lumipallomaa-vaiheen aikana elämä saattoi selviytyä sulavesilammikoissa

Tutkijat ottamassa näytteitä sulamisvesilammikosta Etelämantereella. Kuva: Roger Summons.

Teemu Karlsson

Uusi Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) tutkimus tarjoaa näkökulman siihen, miten varhainen monisoluinen elämä saattoi selviytyä maapallon ankarista muinaisista jääkausista, jolloin lähes koko planeetta oli jään peitossa. Tutkijat ehdottavat, että kryogeenikauden (noin 720–635 miljoonaa vuotta sitten) niin sanotun ”Lumipallomaa” -vaiheen aikana elämää saattoi säilyä sulavesilammikoissa, jotka muodostuivat jään pinnalle.

Tutkimuksessa tarkasteltiin nykyisiä sulavesilammikoita Etelämantereella, erityisesti McMurdon jäähyllyn alueella. Tutkituissa lammikoissa havaittiin runsaasti eukaryoottista elämää – eli soluja, joilla on tuma – mikä viittaa siihen, että vastaavanlaiset olosuhteet olisivat voineet toimia turvapaikkana varhaiselle monisoluiselle elämälle myös muinaisina aikoina.

Lammikot syntyvät, kun tumma pöly ja sedimentti kerääntyi jään pinnalle, lisäten sen kykyä imeä auringonvaloa ja sulaa. Vaikka lämpötila pysytteli nollan tuntumassa, pienet sulat vesialtaat tarjosivat suotuisan ympäristön elämälle. Niitä saattoi sijaita erityisesti päiväntasaajan läheisyydessä, missä jääkerros oli ohuempi ja auringon säteily voimakkaampaa.

Tutkimuksen esittelemällä keinolla monimutkainen elämä saattoi selviytyä äärimmäisissä olosuhteissa ja jatkaa kehittymistään. Tutkimus myös korostaa, kuinka nykyiset äärimmäiset ympäristöt esimerkiksi Etelämantereella voivat toimia ikkunoina menneisyyteen ja auttaa meitä ymmärtämään elämän sitkeyttä ja sopeutumiskykyä.

Tieteellinen artikkeli: Husain, F., Millar, J.L., Jungblut, A.D. et al. Biosignatures of diverse eukaryotic life from a Snowball Earth analogue environment in Antarctica. Nat Commun 16, 5315 (2025). https://doi.org/10.1038/s41467-025-60713-5

Lähde: MIT