Arktinen alue kasvihuonekaasujen nieluna ja lähteenä
Tutkimus tehtiin Kilpisjärven biologiselta asemalta käsin, joka on Helsingin yliopiston pohjoisin tutkimusasema. (Kuva: Markus Jylhä)
Teemu Karlsson
Helsingin yliopiston tutkimuksessa arvioitiin kasvihuonekaasujen nieluja ja lähteitä arktisessa maisemassa jopa neliömetrin tarkkuudella. Tutkimuksessa hyödynnettiin kenttämittausten ja satelliittiaineistojen lisäksi myös koneoppimismenetelmiä. Tutkijat tarkastelivat erilaisia ympäristöjä, joissa esimerkiksi maaperän kosteus, ravinteisuus ja kasvillisuus vaihtelevat. Tulosten perusteella eroja kasvihuonepäästöissä selittävät erityisesti kasvillisuus ja maaperä.
Tutkimuksessa havaittiin, että suurin osa tutkitusta alueesta oli kesällä kasvihuonekaasujen nieluja. Kasvukauden aikana kasvit sitovat hiilidioksidia pois ilmakehästä. Myös mikrobit sitovat metaania ilmakehästä maahan kuivilla pensaikkoalueilla.
Pienellä osalla tutkitusta alueesta havaittiin kasvihuonekaasujen lähteitä. Kasvihuonekaasuja vapautui paikoin soilla, joilla havaittiin suuria metaanipäästöjä. Typpioksiduulipäästöt olivat pienempiä ja liittyivät turpeisiin ympäristöihin. Hiilidioksidilähteet olivat kesäkaudella vähäisiä, mutta niitä löytyi karummilla vähäkasvisilla paljakka-alueilla.
Tutkijat haluavat edelleen kehittää menetelmiä ja aineistoja kasvihuonekaasupäästöjen monitorointiin. Heidän tavoitteenaan on seurata päästöjä parin metrin tarkkuudella lähes reaaliajassa kaikilla arktisilla alueilla.
