Arktisen merijään vuosittainen minimi saavutettiin syyskuussa
Kuva: Wikimedia Commons / Evgenii Salganik
Ilmatieteen laitoksen tiedote
Vuonna 2023 pohjoinen merijää oli suppeimmillaan 19. syyskuuta, jolloin se oli 4,23 miljoonaa neliökilometriä. Laajuus on mittaushistorian kuudenneksi pienin. Syyskuun 2023 keskimääräinen arktisen merijään laajuus oli 4,37 miljoonaa neliökilometriä. Se on mitatuista syyskuun kuukausilaajuuksista viidenneksi pienin.
Arktisen merijään kokonaistilavuus vaikuttaa olevan tälle vuosikymmenelle tavanomainen.
”Koko muualla maailmassa havaitut poikkeuksellisen korkeat lämpötilat eivät siis näytä vaikuttaneen tänä vuonna dramaattisesti arktiseen merijäähän”, summaa Ilmatieteen laitoksen tutkija Jaakko Seppänen.
Arktisen merijään pienin vuosittainen laajuus saavutetaan tavallisesti lähellä syyskuun puoliväliä, hieman ennen syyspäivän tasausta. Silloin valon määrä napa-alueella putoaa riittävän pieneksi ja jään määrä alkaa jälleen kasvaa.
Pohjoisen merijään ollessa suppeimmillaan Etelämannerta ympäröivä merijää saavutti vuoden suurimman laajuutensa, 16,7 miljoonaa neliökilometriä, 10. syyskuuta. Laajuus oli ajankohtaan nähden poikkeuksellisen pieni, yli miljoona neliökilometriä vähemmän kuin edellinen suppein vuosimaksimi vuonna 1986. Yhteenlaskettu merijään laajuus onkin ollut kesäkuusta alkaen ennätyksellisen pieni.
Merijään määrä napa-alueilla on vähentynyt ja vuosien välinen vaihtelu kasvanut
Merijään laajuus määritetään kaukokartoitussatelliiteilla. Jääkentän laajuuteen lasketaan ne alueet, joissa jään peittävyys eli jään osuus satelliitin kuvaamasta meren pinta-alasta on yli 15 %.
Satelliittiaineistoja tarkasteltaessa nähdään, että jääpeitteiseksi merkityn alueen sisällä jään määrä vaihtelee.
”Tänä syksynä lähes koko pohjoisen merijään yli on ulottunut pohjoisnavan ylittävän merivirran suuntainen harvemman jään alue. Sen itäpuolella jää on ollut tiheämpää”, Jaakko Seppänen kertoo.
Vuodesta 1979, jolloin säännölliset satelliittihavainnot aloitettiin, pohjoisen merijään laajuus on vähentynyt keskimäärin 12,5 % vuosikymmenessä verrattuna vuosien 1981–2010 keskiarvoon. Pinta-alaltaan vuosittainen vähenemä on ollut keskimäärin 77 800 neliökilometriä.
Samana aikana eteläisen merijään vuosien välinen vaihtelu on ollut suurta, mutta trendi ei ole ollut merkitsevä. Viimeisen vuosikymmenen aikana, kun pohjoisen merijään hupeneminen on hidastunut, eteläisen merijään trendi on kuitenkin kääntynyt väheneväksi ja merijään kokonaislaajuus on jatkanut suppenemistaan.
Lisätietoja: Ilmatieteen laitos
