Skip to content

Metallit

GTK

Mitä ovat metallimalmit?

Kallioperässä luonnostaan esiintyvää metallien rikastumaa kutsutaan malmiaiheeksi. Jos metallirikastuma on taloudellisesti kannattavasti hyödynnettävissä, siitä voidaan käyttää termiä metallimalmi. Metalliesiintymien hyödyntämisen kannattavuuteen vaikuttavat monet asiat, kuten metallien maailmanmarkkinahinnat, malmin metallisisältö, malmin louhinta- ja rikastuskustannukset, esiintymän maantieteellinen sijainti, lupa-asiat ja alueen poliittiset olot. Näiden tekijöiden muuttumisen tuloksena malmin hyödyntämisestä voi myös tulla kannattamatonta, jolloin kyse ei ole enää malmista, vaan malmiaiheesta tai mineraaliesiintymästä. Kannattavuuteen voimakkaimmin vaikuttava seikka on yleensä metallien maailmanmarkkinahinta.

Metallimalmien louhinta Suomessa

Metallimalmien louhinta Suomessa alkoi kasvaa voimakkaasti vuonna 2008, kun Suomeen perustettiin muutaman vuoden sisällä useita metallimalmikaivoksia. Vuonna 2018 Suomessa oli 11 metallimalmikaivosta ja niistä louhittiin malmeja enemmän kuin koskaan aikaisemmin, yhteensä 32,5 miljoonaa tonnia (Mt) (kuvat 1 & 2). Louhintamäärältään suurin metallimalmikaivos oli vuonna 2018 Sotkamossa sijaisteva Terrafame (17,9 Mt), jonka päätuotteita ovat nikkeli, sinkki ja kupari. Toisena on Sodankylässä sijaitseva Kevitsa (7,9 Mt), jonka päätuotteita ovat nikkeli, kupari ja platina-ryhmän alkuaineet. Yli miljoona tonnia metallimalmeja louhittiin myös Kemin, Kittilän Suurikuusikon ja Pyhäsalmen kaivoksissa.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) julkaisee vuosittain tilastotietoja vuoriteollisuudesta, esimerkkinä vuoden 2018 tilastot.

Kuva 1. Metallimalmien ja sivukiven louhintamäärien kehitys 2000-2018.
Kuva 2. Suomen metallimalmikaivokset 2018.

2000-luvulla (2000-2015) Kemin kaivos on tuottanut enemmän ferrokromia kuin mitä kaikki muut Suomen metallimalmikaivokset ovat tuottaneet muita metalleja yhteensä: ferrokromi muodostaa noin 81 % kaivosten yhteenlasketusta metallintuotannosta. Seuraavaksi tuotetuimpia metalleja 2000-luvulla ovat sinkki (11 %), kupari (6 %) ja nikkeli (2 %). Sinkistä ja kuparista valtaosa on tuotettu Pyhäsalmen kaivoksesta, ja nikkeliä on tuotettu eniten Terrafamen kaivoksella.

Jalometalleista Suomessa tuotetaan eniten hopeaa, vuosina 2000-2015 tyypillisesti noin 10−12 t vuodessa. Hopea on tuotettu pääasiassa Pyhäsalmen kaivoksesta, mutta vuodesta 2013 sitä on tuotettu myös Suurikuusikon kaivoksesta ja varsinkin Kylylahden kaivoksesta. Vuonna 2019 avatun Sotkamon hopeakaivoksen on tarkoitus saavuttaa noin 45 t vuosituotanto, joka moninkertaistaa Suomen hopeatuotannon.

Kullan kaivostuotanto lähti todella voimakkaaseen kasvuun vuonna 2009 Kittilän kaivoksen tuotannon ansiosta. Huippuvuotena 2012 kultaa tuotettiin Suomen kaivoksista lähes 9000 kg ja tuotanto oli 8-kertaistunut vuodesta 2008. Platinan ja palladiumin kaivostuotanto nykyisissä mittasuhteissaan alkoi Suomessa vuonna 2012 Kevitsan kaivoksen ansiosta. Tämän jälkeen kaivos on jo enemmän kuin kaksinkertaistunut niiden vuosittaisen tuotannon.

Kun Suomen metallimalmikaivosten vuonna 2015 tuottamien metallien määrät kerrotaan näiden metallien kyseisen vuoden maailmanmarkkinahinnoilla, on ferrokromin tuotanto selvästi arvokkainta (857 milj. euroa). Seuraavaksi arvokkaimpia on tuotettu kulta (280 milj. euroa), kupari (208 milj. euroa), nikkeli (100 milj. euroa) ja sinkki (44 milj. euroa). Tuotetun platinan arvo oli 30 milj. euroa, palladiumin 16 milj. euroa ja hopean arvo 6 milj. euroa. Laskuissa on käytetty Maailmanpankin ja ferrokromin ja palladiumin osalta BGR:n julkaisemia hintatietoja sekä keskiarvoa vuoden 2015 kuukausittaisista vaihtokursseista.

Suomi on hyvin tärkeä eräiden kriittisten metallien tuottaja Euroopassa

Suhteutettuna tuotantomääriin Euroopassa Suomen metallimalmikaivosten tuotanto on erityisen merkittävää koboltin, platinaryhmän metallien, nikkelin, kromimalmin ja kullan osalta. EU-maissa vain Suomen kaivoksista tuotetaan kobolttia, ja Suomesta tuli vuonna 2012 EU:n selvästi suurin platinaryhmän metallien tuottajamaa tuotannon käynnistyttyä Kevitsan kaivoksessa. Koboltti, platinaryhmän metallit ja kromi kuuluvat EU:n määrittelemien kriittisten raaka-aineiden joukkoon. Kriittisiksi on määritelty raaka-aineita, joilla on suuri taloudellinen merkitys ja joiden saatavuuteen liittyy mahdollisia riskejä.

Suomen metallimalmivarat

Malmivarat muodostuvat taloudellisesti hyödynnettävissä olevista mineraaliesiintymistä, kun taas mineraalivarannot muodostuvat mineraaliesiintymistä, jotka eivät ole taloudellisesti hyödynnettävissä tai joiden hyödyntämismahdollisuuksista ei ole riittävää varmuutta.

Suomessa on tonnimääräisesti mitattuna hyvin suuret rauta-, kromi- ja rikkimalmivarat. Vuoden 2015 tilastojen perusteella ne sisältävät 45 Mt rautaa (Fe), 12 Mt kromioksidia (Cr2O3) ja 2 Mt rikkiä (S). Käyttökohteensa perusteella rikkivarat kuuluvat etupäässä teollisuusmineraalivaroihin. Suomen kuparivarat sisältävät 932 kt kuparia (Cu), nikkelivarat 453 kt nikkeliä (Ni) ja sinkkivarat 146 kt sinkkiä (Zn). Kobolttivarat sisältävät 33 kt kobolttia (Co), litiumvarat 28 kt litiumoksidia (LiO2)) ja lyijyvarat 11 kt lyijyä (Pb). Jalometallien osalta hopeavarat sisältävät 421 t hopeaa (Ag), kultavarat 195 t kultaa (Au) ja platinaryhmän metallien malmivarat 33 t platinaa ja (Pt) and 25 t palladiumia (Pd).

Yllä esitetyt luvut ovat peräisin GTK:n ylläpitämästä tilastosta vuodelta 2015. Luvuissa on mukana sekä ns. toteennäytetyt (proven) että todennäköiset (probable) malmivarat. Luvut tulee kuitenkin ilman lähempää tarkastelua ymmärtää vain suuntaa-antaviksi. Yksityiskohtaisia tietoja Suomen malmivaroista on saatavissa European Minerals Yearbookista (valitse ensin maa-valikosta Finland ja avautuvasta taulukosta reserve-välilehti; mineraalivarannot esitetään resource-välilehdellä).

Suomen metallimalmirikasteiden viennin arvo 1/15 tuonnista

Suomessa on niin paljon metallinjalostukseen keskittyvää teollisuutta, että kotimaiset metallimalmikaivokset eivät pysty tyydyttämään niiden raaka-ainetarvetta useimpien metalliteollisuuden valmistamien metallien, esimerkiksi kuparin, sinkin, nikkelin ja koboltin, osalta. Metallimalmirikasteita joudutaankin tuomaan Suomeen valtavia määriä ja esimerkiksi vuonna 2014 metallimalmirikasteiden ulkomaankauppa oli 1569 M€ alijäämäinen. Tilannetta luonnollisesti tasapainottaa se, että Suomen metalliteollisuuden tuotteiden ulkomaankaupan tase on yli miljardi euroa ylijäämäinen (1226 M€ ylijäämäinen vuonna 2014). Vuonna 2014 metallimalmirikasteiden yhteenlaskettu tuonnin arvo (1681 M€) oli 15 kertaa suurempi kuin metallimalmirikasteiden viennin arvo (112 M€).

Vaikka Suomella on suuret rautamalmivarat, ei rautaa kuitenkaan tuoteta Suomen kaivoksista, vaan rautamalmirikasteita tuodaan Suomeen tonnimääräisesti selvästi enemmän kuin muita metallimalmirikasteita yhteensä (kuva 3). Euromääräisesti mitattuna kuparimalmirikasteet ovat hallinneet metallimalmirikasteiden tuontia. Vuonna 2014 metallimalmirikasteita tuotiin Suomeen 4,4 Mt eli määrällisesti hieman huippuvuosia 1998−2005 vähemmän, mutta arvoltaan karkeasti kaksinkertaisesti näihin vuosiin verrattuna.

Kuva 3. Metallimalmirikasteiden tuonti 1995-2014.

Kotimaisen kaivosbuumin myötä metallimalmirikasteiden vienti lähti voimakkaaseen kasvuun vuonna 2010. Vuonna 2014 metallimalmirikasteiden viennin arvo oli yli viisi kertaa suurempi kuin niiden viennin vuotuinen arvo 1990-luvulla (pasutettu rikkikiisu käsitellään vasta seuraavassa kappaleessa). Vuonna 2011 vientiä hallitsi sinkkimalmirikaste, ja siitä suurin osa tuotettiin Talvivaaran kaivoksesta. Nikkelimalmirikaste on hallinnut vientiä vuodesta 2012 lähtien, jolloin Kevitsan kaivos aloitti nikkelin tuotannon. Nikkelimalmirikasteen viennin yhteenlaskettu arvo vuosina 2010−2014 on selvästi suurempi kuin muilla jalostamattomilla kaivannaistuotteilla. Sen tuonnin arvo saman jakson aikana on kuitenkin ollut jopa viisi kertaa viennin arvoa suurempi.

Pasutettu rikkikiisu – jätteestä euroiksi

Pasutettu rikkikiisu on rikkihapon valmistuksessa syntyvä sivutuote, joka liittyy fosforilannoitteiden tuotantoon. Sen massamääräinen vienti lähti huikeaan nousuun vuonna 2005. Vuosina 2010−2014 pasutettua rikkikiisua on viety massamääräisesti Suomesta huomattavasti enemmän kuin kaikkia varsinaisia metallimalmirikasteita yhteensä. Vuosien 2010−2014 viennin yhteenlasketun arvon osalta vain nikkelimalmirikasteen, graniittisen luonnonkiven ja talkin vienti on ollut pasutetun rikkikiisun vientiä arvokkaampaa. Suomesta vietyä pasutetta on hyödynnetty Kiinassa terästeollisuuden raaka-aineena. Kyse on erittäin onnistuneesta sekundäärisen raaka-aineen hyödyntämisestä.

Back To Top