Ajanjakso, jolloin huomattava osa manneralueista oli mannerjään peitossa. Katso myös artikkeli Eemista veikseliin

Mannerjäätikön keskusalue, jossa jää ei juuri liikkunut, mutta josta jään liike suuntautui säteittäisesti reunoja kohti.

Mekaanista ja kemiallista rapautumista parhaiten kestävien ainesten muodostama kasautuma.

Jäätikön piirissä toimiva ja jäätikön sulamisesta vetensä saava joki. Jäätikköjoki Huippuvuorilla. Kuva: Teemu Karlsson

Mannerjäätikön kallion pintaan uurtamien naarmujen ja kourujen (uurre, kouru, sirppikouru, sirppimurros, simpukkamurros, pirstekaarre) suunta, joka ilmoitetaan jäätikön tulosuunnan pohjoislukuna. Katso…

Aapasuon samansuuntaisina kulkevia, pitkänomaisia, veden valumissuuntaa vastaan kohtisuoria, usein rahkaisia mätäsmuodostumia, syn. kaarto (vrt. rimpi).

Järven pohjalle saostunut rauta- tai mangaanihydroksidi. Järvimalmirakeita. GTK:n kivimuseon näyte. Kuva: Jari Väätäinen, Geologian tutkimuskeskus

Varhaisproterotsooinen, kvartsiittien luonnehtima stratigrafinen yksikkö Itä- ja Pohjois-Suomessa. Aallonmerkkejä alemmassa jatulisessa kvartsiitissa. Kuva: Erkki Halme, Geologian tutkimuskeskus