|
Laattatektoniikka - Johdanto |
|
|
|
Kirjoittanut Ari Brozinski
|
|
Sivu 5 / 5
Transforminen eli sivuttainen liike
Sen lisäksi, että mannerlaatat voivat erkaantua toisistaan tai työntyä toisiaan kohden, ne voivat myös liukua. Tähän ajatukseen päätyi kanadalainen geofyysikko J. Tuzo Wilson 1960-luvulla. Liukumisen yhteydessä ei synny tai tuhoudu uutta mantereellista tai merellistä kuorta ja liukumista voi tapahtua mantereellisilla ja merellisillä laatoilla. Liukuessaan laatat tuottavat runsaasti maanjäristyksiä. Esimerkki tällaisesta vyöhykkeestä on San Andreasin vajoama Pohjois-Amerikan laatan ja Tyynenmeren laatan rajalla.
Tämän tekstin (kaikki sivut) lähteinä käytettiin:
Franklin, B. 1782: The Papers of Benjamin Franklin, vol. 38. Yale University Press (2006). USA.
Lehtinen, M., Nurmi, P. ja Rämö, T. 1998: Suomen kallioperä: 3000 vuosimiljoonaa. Suomen geologinen seura. Helsinki.
Marshak, S. 2004: Earth: portrait of a planet, 2nd ed. W.W Norton and Company. USA.
Raymond, L. A. 2002: Petrology: The study of igneous, sedimentary and metamorphic rocks, 2nd ed. McGraw-Hill Companies. USA.
Press, F., Siever, R., Grotzinger, J. ja Jordan, T.H. 2003: Understanding Earth, 4th ed. W.H. Freeman and Company. USA.
Windley, B. F. 1995: The Evolving Continents, 3rd ed. John Wiley & Sons Ltd. Iso-Britannia.
Wegener, A. 1929: Die Entstehung der Kontinente und Ozeane, Vierte Auflage. Einzeldarstellungen aus der Naturwissenschaft und der Technik. BD. 66: 1-4.
|
|
Viimeksi päivitetty ( 05.04.2009 )
|
Perusgeologiaa 
