Erkaneminen

Divergenttiä liikettä (eli erkanemista) tapahtuu pääosin valtamerten keskiselänteillä. Laattojen erkaantuessa niiden väliin ei kuitenkaan synny valtavaa aukkoa ajan mittaan, vaan uutta merellistä litosfääriä kehittyy sitä mukaa, kun laatat erkanevat ja kuuma, elastinen astenosfääri ”virtaa” ylöspäin tuottaen sulaa kiveä eli magmaa. Uutta litosfäärilaattaa syntyy n. 5cm viikossa.

Erkanemisen periaate valtameren keskiselänteellä. Kuva: USGS.

Kiinteä kivi on tiheämpää kuin sula magma, joten sula kiviaines pääsee nousemaan ylöspäin. Osa magmasta jähmettyy ennen ylöspääsyään muodostaen karkearakista mafista kiveä, jota kutsutaan gabroksi. Osa magmasta nousee ylemmäksi täyttämään laajenemisen yhteydessä syntyneitä rakoja ja juonia. Sen jähmettyessä muodostuu basalttia.

Magmaa saattaa kohota aina merenpohjalle asti, jolloin voi muodostua pieniä merenalaisia tulivuoria. Niistä purkautuvaa merenpohjalle levittäytyvää basalttia kutsutaan tyynylaavaksi. Uutta litosfäärilaattaa syntyy keskimäärin viisi senttimetriä viikossa.

Myös mantereellista erkanemista tapahtuu ja sen tulkinta on monimutkaisempaa kuin merellisen erkanemisen. Tunnetuin esimerkki mantereellisesta erkanemisesta lienevät Itä-Afrikan hautavajoamat, joita leimaavat repeämälaaksot (engl. rift valley), vulkaaninen toiminta ja maanjäristykset. Nämä ilmiöt ovat laajempialaisia kuin merellisen ympäristön repeämärakenteet. Erkanemisen jatkuttua pitkään, mantereiden väliin avautuu riittävä rako, jonne meri pääsee työntymään. Kalifornian lahti on hyvä esimerkki pitkälle edistyneestä mantereiden erkaan-tumisesta.