Kiteet ovat ainoita matemaattisia muotoja, joita luonto voi muodostaa. Kiderakenteen säännöllisyys voi näkyä kiteen ulkoisessa muodossa siten, että kiteellä on säännöllisiä ja symmetrisiä luonnon kidepintoja. Nämä tasaiset kidepinnat ovat aina tietyssä asemassa toisiinsa nähden. Myös niiden väliin jäävät kulmat ovat täsmälleen toistensa suuruisia.

Kiteen muodostuessa atomit voivat asettua toistensa suhteen vain näillä seitsemällä eri tavalla. Kiteen kuvaamiseksi kuvitellaan niihin kideakselit, joiden keskus (origo) on kiteen keskellä ja joihin nähden kidepinnat ovat määrätyssä asennossa. Jo pieninkin kiteen siru sisältää aineen kiteisen olomuodon kaikki ominaisuudet. Kiteen rakenteessa on aina poikkeamia säännönmukaisuudesta, eli ns. virheitä. Kiteiden muodostuminen eli kiteytyminen voi tapahtua sulista aineista, liuoksista, höyryistä tai kiinteässä tilassa. Melkein kaikki puhtaat alkuaineet ja niiden yhdisteet voivat muodostaa kiteitä. Kiteytyminen on hyvin hidas prosessi ja voi kestää jopa miljoonia vuosia.

Mineraalit kiteytyvät seitsemän eri kidejärjestelmän mukaisesti. Jo pienikin mineraalihiukkanen pyrkii kiteytymään sille tyypilliseen kidemuotoon. Kiteytyminen voi kestää jopa miljoonia vuosia.

Kuutiolliseen kidejärjestelmään kuuluvissa kiteissä on kolme kideakselia, jotka ovat kaikki yhtä pitkiä ja kohtisuorassa toisiaan vasten. Esimerkkejä: timantti, granaatti, fluoriitti, kromiitti, rikkikiisu ja lyijyhohde.

Tetragonisessa kiteessä on kolme toisiaan vastaan kohtisuorassa olevaa akselia, joista kaksi on keskenään yhtä pitkiä. Esimerkkejä: kuparikiisu, scheeliitti ja zirkoni.

Trigonisessa kiteessä on neljä akselia, joista kolme leikkaa toisensa 60° kulmassa. Nämä kolme akselia ovat keskenään samassa tasossa ja samanmittaisia. Neljäs erimittainen alseli on kohtisuorassa muita vastaan. Esimerkkejä: kalsiitti, dolomiitti, magnesiitti, turmaliini ja kvartsi.

Heksagonisella kiteellä on samanlainen akseliristikko kuin trigonisella kiteellä, mutta yksinkertaisen heksagonisen kiteen poikkileikkaus on kuusikulmio. Normaali lyijykynän muoto on heksagoninen prisma. Esimerkkejä: apatiitti, berylli, grafiitti ja molybdeenihohde.

Rombisessa järjestelmässä kolme eripituista akselia ovat kohtisuorassa toisiaan vastaan. Esimerkkejä: andalusiitti, krysoberylli, oliviini, stauroliitti, kordieriitti ja topaasi.

Monokliinisessa järjestelmässä on kolme eripituista akselia, joista kaksi leikkaa toisensa vinosti ja kolmas on kohtisuorassa niiden tasoa vastaan. Esimerkkejä: osa maasälvistä, biotiitti, muskoviitti, kipsi, serpentiini ja talkki.

Trikliinisessa järjestelmässä kaikki kolme akselia ovat eri pituisia ja leikkaavat toisiaan vinosti. Esimerkkejä: osa maasälvistä, kyaniitti, rodoniitti, turkoosi ja wollastoniitti.