Suomessa on enemmän korukiviesiintymiä kuin muissa Pohjoismaissa

GTK:n kustantamaan uutuuskirjaan ”Suomen korukivet – Gemstones of Finland” on koottu viimeisin tieto Suomessa tavattavista korukivistä. Kirja julkistetaan Geotieteiden valtakunnallisilla tutkijapäivillä 15.3. GTK:lla Espoossa.

Spektroliittia lukuun ottamatta Suomen korukivipotentiaali on ollut huonosti tunnettu, varsinkin ulkomailla. Tästä syystä kirja ilmestyy myös englanninkielellä, sillä aiheesta ei aikaisemmin ole julkaistu englanninkielisiä kirjoja. Kirjan kirjoittajat ovat GTK:n ja Helsingin yliopiston geologeja, gemmologeja ja mineralogeja, jotka ovat tutkineet Suomen korukiviesiintymiä. Kirjan tekemiseen on osallistunut yhteensä parikymmentä kotimaista alan tutkijaa ja valokuvaajaa, joista suurin osa on GTK:sta.

Edellinen suomalaisista korukivistä kertova kirja ilmestyi 16 vuotta sitten. Uusia löytöjä on sen jälkeen tehty vuosittain. Nyt niitä tunnetaan satakunta. Niistä on kirjoitettu yleensä vain kivikerhojen pienilevikkisissä julkaisuissa. Uuden kirjan laatiminen laajemmalle lukijakunnalle tuli siksi ajankohtaiseksi.

Uusia jalokivilöytöjä ovat kirjassa esitellyt rubiinit, safiirit ja smaragdit. Myöskään Kaavin Lahtojoen kimberliitin timanttikiteitä ei kirjoissa ole aikaisemmin esitetty kattavasti valokuvina. Lisäksi kivilajeja, joita Suomessa käytetään yleisesti koruissa, on ensi kertaa laajemmin esitelty. Korukivilajien runsautta voikin pitää Suomen erityispiirteenä. Samoin kirjassa esitellään orgaaniset korumateriaalit, kuten jokihelmet, meripihka ja hirvenluu. Koruissa suoraan käytettävät kultahiput, korukultahiput, kuvataan nekin ensi kertaa laajemmin.

Kiviharrastajien onnekkaita löytöjä

Kirjassa esitellyt korukiviesiintymät osoittavat, että Suomesta on löydetty enemmän korukiviesiintymiä kuin muista Pohjoismaista. Tämä on yllättävää, sillä varsinkin Suomen ja Ruotsin kallioperä on melko samankaltaista. Selitystä voi hakea etsinnän aktiivisuudesta Suomessa: kiviharrastajia on tuhansia ja jopa muutamat geologit ovat korukiviharrastajia.

Kirjassa kuvatut korukivet ovat kymmenien onnekkaiden kiviharrastajien vuosikymmenten aikana tekemiä löytöjä eri puolilta Suomea. Tutkijat ovat tunnistaneet niitä GTK:n laboratorioissa ja yliopistoissa. Tuloksekas yhteistyö kiviharrastajien kanssa on se teema, johon kirja syventyy. Raskaampia malminetsinnän menetelmiä on käytetty vain timanttien etsintään ulkomaisten kaivosyhtiöiden toimesta.

Valokuvausmenetelmät ovat kehittyneet viime vuosikymmenen aikana valtavasti, ja kivinäytteiden digikuvaus tuottaa tasokkaampaa jälkeä kuin aikoinaan 35 mm:n filmikamerat. Kirjan kuvat ovat siksi pääosin uusia digikuvia, vaikka historiallisiakin kuvia on mukana. Osa kuvista on toteutettu GTK:n kivinäytteiden kerroskuvauslaitteistolla. Kirjan kuvat on valittu useamman tuhannen kuvan kuva-arkistosta.

Korukiviesiintymien geologian ja mineralogian lisäksi esitellään myös niiden käytön historiaa. Ensimmäinen jalokivikaivos toimi jo 1500-luvulla Kitelässä Karjalassa, joka nykyisin on osa Venäjää. Rubiineiksi oletettuja granaatteja vietiin Ruotsiin hoviin kuninkaallisiin koruihin istutettaviksi.

Nykyään Suomessa toimii neljä korukivikaivosta: Ylämaan spektroliittilouhokset, Lampivaaran ja Yli-Luoston ametistikaivokset sekä Luumäen jaloberyllikaivos. Näistä Kaakkois-Suomen Ylämaan spektroliittilouhokset ovat kansainvälisesti tunnetuimmat.

Korukivien pienimuotoisempi hyödyntäminen tapahtuu Suomessa kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Louhintatyömailta havaitut korukivet kerätään talteen ja hyödynnetään, sillä muuten ne päätyisivät murskeeksi tienpohjiin. Myös vanhoja ja uusia kaivoksia sekä louhoksia käytetään korukivien keräämiseen, kun varsinainen louhintatyö on loppunut.

Korukiviesiintymien käyttö turistikaivoksina on lisääntymässä. Molemmat Lapin ametistikaivokset toimivat kaivostoiminnan ohessa turistikohteina. Outokummun jo lopetetun Mökkivaaran vanhan kaivoksen pintaosia louhitaan säännöllisesti turisteille korukivien keräämistä varten. Samoin Kaatialan, Haapaluoman ja Eräjärven vanhat pegmatiittilouhokset ovat nykyään turistikäytössä.

Kultasepänalalla toimii Suomessa noin 300 valmistajaa ja 620 vähittäisliikettä. Suoraan kiviharrastustoimintaa palvelevia korukiviliikkeitä on kolmisen kymmentä. Yhteensä ala työllistää noin 3 000 henkilöä. Vuosittaiseksi liikevaihdoksi on arvioitu pari sataa miljoonaa euroa. Kotimaisten jalo- ja korukivien osuudesta liikevaihtoon on vaikea esittää arvioita, sillä vähittäiskaupassa pääosa jalokivistä on ulkomaista alkuperää.

Tuotantoketjun sijainti Suomessa, louhinnasta ja hionnasta aina itse korunvalmistukseen, on keskeinen lisäarvo kotimaisille jalo- ja korukivikoruille. Korkein kotimaisuusaste on Lapin korukultahipuista ja kotimaisista korukivistä paikallisesti valmistetuissa koruissa, sillä niissä sekä työ että arvomateriaalit ovat kokonaan paikallista alkuperää.

Kinnunen, Kari A.; Vartiainen, Risto; Hietala, Satu; Lahti, Seppo I.; Lehtonen, Marja; Heikkilä, Pasi; Valkama, Jorma & Huhta, Pekka 2017. Suomen korukivet – Gemstones of Finland. GTK Erikoisjulkaisut – Special Publications 98, 342 s. Verollinen hinta 40 euroa.

Digikirja: http://tupa.gtk.fi/julkaisu/erikoisjulkaisu/ej_098.pdf

Painettu kirja: https://www.gtk-kauppa.fi/en-gb/products/view/14434

Lisätietoa: GTK