Suomalaisia oppiaineistoja

Geologiaa helposti (Itä-Suomen yliopisto). Käsikirja opettajille geologian perusteista ja luonnonvarojen kestävästä käytöstä.

Merenranta kutsuu opaskirja
Kohderyhmä: alakoulu, yläkoulu ja toinen aste

Retkenjärjestäjän opas
Sopii myös kiviretkien järjestäjälle

Need-hankkeen opetusmatateriaalit (Itä-Suomen yliopisto). Kansainvälisessä NEED-hankkeessa tuotettiin geologia-aiheisia opetuskokonaisuuksia, jotka kytkeytyvät koulun ulkopuolisiin oppimisympäristöhin: Suomen Kivikeskukseen Juuassa sekä Kolin, Leivonmäen ja Linnansaaren kansallispuistoihin.

Suomen kallioperä -opetusmateriaali (GTK). Sivulle on koottu GTK:n tuottama opetusmateriaali Suomen kallioperästä, joka on tarkoitettu erityisesti koululaisille (yläaste ja lukio), opiskelijoille ja maantieteen opettajille.

Suomen kallioperä e-kirja (Suomen Geologinen Seura).

Ilmasto-opas.fi. Ilmastonmuutostietoa kokoavalla Ilmasto-opas.fi -sivustolla on esitetty  esimerkiksi Maapallon ilmastohistoria -moduuli, joka havainnollistaa eri aikakausien ilmasto-olosuhteita.

Kivikone kivien tunnistamiseen.

Interaktiivinen mineraalinmäärityskaavio (Oulun yliopisto).

Virtuaalainen kivinäyttely (GTK). Kierrettävissä digitaalikuvissa voit katsoa näytteitä eri suunnista sekä lähempää että kauempaa.

Suomen mineraalit e-kirja (GTK).

Mineralogian perusteet e-kirja (Oulun yliopisto).

Suomen korukivet e-kirja (GTK). Katso myös sivuston materiaalit ja ohjeet liittyen korukivien hiontaan: Johdatus korukiviin, Korukivien hionta ja Korukivien hiontavaiheet.

Retkeilijän kiviopas (GTK).

Kivi- ja mineraalinäytteiden vaarallisuus (GTK). Selvitys kiviharrastajille ja kouluille.

Perustietoa uraanista (GTK).

Suomen suurin smaragdi tunnistettiin 40 vuotta löytymisen jälkeen

GTK:n lehdistötiedote

Kauhajoen smaragdi. Pituus 6,5 senttimetriä. Kuvassa kiteestä näkyy 3 cm pitkä osa. Kuva: Jouko Ranua, GTK.

Suomesta tunnetaan yli sata koru- ja jalokiviesiintymää. Vuosittain löytyy myös kokonaan uusia. Suomesta tunnetaan enemmän korukiviesiintymiä kuin muista Pohjoismaista, mikä johtuu suurimmaksi osaksi tuhansista kiviharrastajista sekä kivinäytteitä tutkivista asiantuntijoista. Lisäksi monet jalokiviä sisältävät lohkarelöydöt osoittavat, että kallioesiintymiä on yhä myös löytymättä.

Nyt tunnistettu smaragdinäyte on löytynyt Kauhajoelta 1970-luvun lopulla. Löytäjä Lauri Ojanen tunnettiin innokkaana malminetsijänä. Hänen löytämässään jalkapallon kokoisessa pegmatiittilohkareessa oli kiinni vihreä jaloberyllikide, joka on pituudeltaan 6,5 senttimetriä ja leveydeltään noin yksi sentti. Tähän mennessä Suomesta ei ole löydetty näin suurta smaragdia. Smaragdiksi luokiteltua jaloberylliä on aikaisemmin löydetty vain Lapista, Vuotson alueelta lohkareesta, jonka sisältämät vihreät kiteet olivat 0,5 mm paksuja ja pisimmät kiteet sentin pituisia. Jatka lukemista ”Suomen suurin smaragdi tunnistettiin 40 vuotta löytymisen jälkeen”

GTK:n geologiset retkeilykartat

GTK

Matkailu arvioidaan maailmassa nopeimmin kasvavaksi elinkeinoksi. Se näkyy Suomessa varsinkin luontomatkailussa, missä kiinnostus ulkoiluun, retkeilyyn ja luonnon kokemiseen on kasvanut vuosi vuodelta. Suomen kansallispuistot ja retkeilyalueet ovat läntisen Euroopan viimeisiä erämaa-alueita, joissa voi vielä kohdata koskematonta luontoa. Aivan pääkaupungin tuntumastakin, Nuuksiosta, löytyy jo erämaan tuntua. Luonnonhistoriasta ja geologisista nähtävyyksistä kiinnostuneille retkeilijöille Geologian tutkimuskeskus on julkaissut kymmenen geologista retkeilykarttaa. Kokoelman uusin lisäys on Ruka−Oulangan geologinen retkeilykartta ja siihen liittyvä opaskirja. Jatka lukemista ”GTK:n geologiset retkeilykartat”

Geologia ja aika

Mikko Turunen

Hidasta ja nopeaa muutosta

Maa muuttuu jatkuvasti. Maanpinta kuluu tuulen, jään, veden ja sateiden vaikutuksesta. Kalliot rapautuvat lohkareiksi, lohkareet soraksi, sora hiekaksi ja muiksi hienommiksi maa-aineksiksi. Rapautunut kiviaines kulkeutuu vesien ja tuulen mukana ja kertyy mm. merenpohjiin. Kuluminen voi olla joillakin alueilla voimakkaampaa ja se voi olla joissakin olosuhteissa hyvinkin voimakasta. Esimerkiksi jääkausien aikana mannerjään alla olevat alueet joutuvat voimakkaan kulutuksen alaisiksi. Myös merenpohjat muuttuvat jatkuvasti. Valtamerten keskiselänteillä syntyy uutta merenpohjaa ja vanhempaa merenpohjaa häviää mantereisten laattojen alle alityöntövyöhykkeillä. Merenpohja onkin harvoin vanhempaa kuin 200 miljoonaa vuotta, mantereiden vanhimmilla osilla voi olla ikää peräti 4 000 miljoonaa (4 miljardia) vuotta. Jatka lukemista ”Geologia ja aika”

Teneriffa – lomasaari täynnä geologiaa

Ari Brozinski

Paikka kartalla

Kanarian saaret sijaitsevat Pohjois-Atlantilla, muutaman asteen kauriin kääntöpiirin yläpuolella, 100 km etäisyydellä Afrikan rannikolta. Ne muodostavat yhdessä Atsorien, Madeiran, Cap Verden ja Salvage saarien (pieni saariryhmä Madeiran ja Kanarian välissä) kanssa Makronesian.

Kanarian saariryhmä koostuu seitsemästä Espanjaan kuuluvasta saaresta, jotka on maantieteellisen sijaintinsa perusteella jaettu läntisiin ja itäisiin saariin. Läntisiä saaria hallitaan Teneriffan pääkaupungista Santa Cruzista ja niihin luetaan Teneriffa, La Gomera, La Palma ja El Hierro. Teneriffa on saarista ylivoimaisesti suurin ja korkein. Sen pinta-ala (2000 km²) on yli 5-kertainen seuraavaksi suurimpaan, La Gomeraan nähden. Myös Teneriffan korkein huippu, pico del Teide, jättää muut saaret varjoonsa. Itäisiä saaria eli Lanzarotea, Fuerteventuraa ja Gran Canariaa hallitaan Gran Canarialla sijaitsevasta Las Palmasista käsin. Gran Canaria on pinta-alaltaan suurin itäisistä saarista. Jatka lukemista ”Teneriffa – lomasaari täynnä geologiaa”

Nyiragongo, tulivuori Afrikan sydämessä (Geologian museo)

Martti Lehtinen (Geologian museo)

Kun torstaina tammikuun 17. päivänä 2002 sain tietää Nyiragongon tulivuoren alkaneen purkautua Afrikassa, tuntui kuin purkaus olisi alkanut omassa pihapiirissä. Olinhan vuodesta 1966 alkaen ollut tekemisissä tuon vuoren laavanäytteiden sekä niistä saatujen tutkimustulosten, julkaisujen, karttojen, kuvien ja filmien, sekä pienoismallien kanssa ja imenyt niistä sekä vuorta tutkineen akateemikko Th.G. Sahaman kertomuksista liki kaiken vulkanologisen tietoni.

Nyiragongon suomalainen tarina alkoi 50 vuotta sitten. Geologi-lehdessä oli v. 1952 prof. Th.G. Sahaman Afrikasta lähettämä kirjoitus, joka oli otsikoitu ”Suomalainen geologinen retkikunta Itä-Afrikassa”. Uutisenomaisesti Sahama kertoo: ”Kesäkuun 9. päivänä matkusti kolmimiehinen geologinen retkikunta brittiläiseen Itä-Afrikkaan tutkimaan sikäläisiä nuoria vulkaanisia laavoja. Retkikuntaan kuuluivat prof. Th.G. Sahama, toht. K.J. Neuvonen ja geol. ylioppilas Kai Hytönen.” Retkellä joutuivat tutkimuksen kohteeksi ns. läntisen hautalaskeumalaakson vulkaniitit mm. Ugandan äärimmäisessä lounaispäässä, ja kauimmaisena kohteena oli Kivujärven alue Belgian Kongossa. ”Kaikilta alueilta kerättiin aineistoa myöhempiä mineralogisia tutkimuksia varten laboratoriossa.” Jatka lukemista ”Nyiragongo, tulivuori Afrikan sydämessä (Geologian museo)”

Duktiilit deformaatiorakenteet

Carita Äärelä

1. Hiertovyöhykkeet

1.1. Mikä on hiertovyöhyke?

Hiertovyöhyke muodostuu noin 10–20 km syvyydessä, kun siirrokseen liittyvä deformaatio vaihettuu syvemmällä maankuoressa kohoavan paineen ja lämpötilan seurauksena hauraasta duktiiliksi (kuva 1).

Kuva 1. Pinnalla deformaatio on haurasta vaihettuen hiertovyöhykkeessä duktiiliksi. Oikealla on lueteltu  siirrokseen liittyvät tyypilliset kivilajityypit eri syvyyksissä ja  vallitsevissa deformaatiolämpötiloissa. Kuva: C. Äärelä.

Hiertovyöhykkeissä deformaatio on kohdentunut tiettyyn alueeseen, jossa deformaatio on voimakkaampaa kuin ympäröivillä alueilla ja siksi niihin muodostuu tietyntyyppisiä rakenteita ja kivilajeja. Hiertovyöhykkeet vaihtelevat kooltaan muutamasta millimetristä useita kilometrejä leveisiin hiertovyöhykkeisiin (kuva 2). Jatka lukemista ”Duktiilit deformaatiorakenteet”

Kaivostoiminta ja kaivoksen elinkaari

Teemu Karlsson

Kaivostoiminta

Kaivannaisteollisuus voidaan jakaa kolmeen päätoimialaan, jotka ovat kaivosteollisuus, kiviainesteollisuus ja luonnonkiviteollisuus. Kaivosteollisuus kattaa metallisten malmien louhinnan ja jalostuksen, sekä teollisuusmineraalituotannon. Kiviainesteollisuuteen kuuluu rakentamisessa tarvittavat hiekat, sorat ja kalliokiviainekset sekä niistä jalostetut tuotteet. Luonnonkiviteollisuus on näistä kolmesta toimialasta pienin ja se kattaa rakentamisessa käytettävien muotoiltujen kivilohkareiden ja tuotteiden valmistuksen. Jatka lukemista ”Kaivostoiminta ja kaivoksen elinkaari”

Miksi Suomen kallioperässä voidaan nähdä litosfäärilaattojen rajoilla muodostuneita rakenteita?

Carita Äärelä

1. Litosfäärilaattojen rajat muuttuvat ajanmyötä

Kallioperän muodonmuutosta eli deformaatiota tapahtuu lähinnä litosfäärilaattojen rajoilla. Erityyppisillä laattarajoilla muodostuu erilaisia rakenteita. Koska litosfäärilaatat liikkuvat jatkuvasti, eivät niiden rajat ole aina sijainneet samoissa kohdissa kuin nykyisin. Laattatektoniset prosessit ovat olleet käynnissä aina siitä lähtien, kun maapallon differentoituminen oli edennyt niin pitkälle, että ne ovat olleet mahdollisia (ks. Laattatektoniikka). Suomessa näkyvät kallioperän rakenteet ovat syntyneet siis aiemmissa laattatektonisissa tapahtumissa, jotka eivät enää ole aktiivisia. Fennoskandian kilven kivet ovat siis deformoituneet ja metamorfoituneet useissa menneissä vuorijonon muodostuksissa eli orogenioissa. Tällaisia eri-ikäisiä orogeniavyöhykkeitä on maapallolla useita. Tämän vuoksi mannerlaattojen sisällä havaittavia aiemmissa vuorijonon muodostuksissa syntyneitä rakenteita on mahdollista nähdä myös Suomen kallioperässä. Jatka lukemista ”Miksi Suomen kallioperässä voidaan nähdä litosfäärilaattojen rajoilla muodostuneita rakenteita?”

Hauraat rakenteet

Carita Äärelä

1. Kallioperän rakoilu

Hauraita rakenteita ovat kallioperän raot ja siirrokset. Kallioperän raot ovat kiviin muodostuneita murtumispintoja. Kallioperän jännityksen aiheuttamana kiveen voi muodostua heikkouspinta, jota pitkin kivi lohkeaa osiin ja siihen muodostuu rako (kuva 1).

Kuva 1. Kallioperän rakoja graniitissa. Kuva: C. Äärelä.

Jatka lukemista ”Hauraat rakenteet”