Miksi Lounais-Suomessa on saaristo?

Kallio- ja maaperän kehitys

Miksi Lounais-Suomen mannerta reunustaa laaja saaristo? Miksi vastaavaa saaristoa ei ole muualla Suomen rannikolla?

Aluksi tulee erottaa toisistaan kaksi geologista prosessia, jotka ovat muokanneet – ja yhä muokkaavat – Lounais-Suomen maankamaraa, nimittäin kallioperän kehitys ja maaperän kehitys. Alueen kallioperä muotoutui pitkään jatkuneissa, 1900 – 1765 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneissa maan kuorta synnyttäneissä prosesseissa, jotka liittyivät Svekofenniseen orogeniaan (= Svekofenniseen  vuorijonokehitykseen). Alueen maaperä koostuu puolestaan viimeisen jäätikön kerrostamista irtaimista maalajeista, joiden kerrostumisikä on alle 10 000 vuotta. Ne kerrostuivat tasaiseksi kuluneen entisen vuorijonon päälle. Jäätikkö oli tätä ennen poistanut peruskallion päällä olleet Viron paleotsooisia sedimenttikiviä vastaavat sedimenttikivikerrostumat ja kallioperän rapaumakerroksen. Etelä-Suomea peittäneistä kambri- ja ordoviikkisedimenttikivistä on vain rippeet jäljellä: nämä ovat säilyneet eroosiolta ja jäätikön kulutukselta kallioperän syvän murroksen tai painanteen suojaamina.


Miten pitkä aika on?

Jäätikön kuluttava vaikutus

Mannerjäätikön siloittama kalliopinta, jonka tulosuunnan puoleinen sivu on hioutunut viistoksi silokallioksi (Roche moutonnée).Viimeinen Fennoskandiaa ja Viroa peittänyt mannerjäätikkö jätti maankamaraan useita 10 000 vuoden takaisia nykyisinkin tunnistettavissa olevia merkkejä. Saaristossa se muokkasi saaria. Saarten jäätikön tulosuunnan puoleiset sivut hioituivat viistoiksi silokallioiksi saarten vastakkaisten sivujen murskautuessa jyrkemmiksi seinämiksi. Murskautumista edisti jäätikön sulaveden jäätyminen kallioperän rakoihin saaren ylittäneen jäätikkömassan paineen hellit täessä. Jäätikkö jätti jälkeensä myös erilaisia maaperämuodostumia, kuten moreeneja ja harjuja (esim. Korppoon Jurmo).


Jäätikön kuluttamaa kalliota Ahvenanmaan saaristossa.Veden erottamat saaret muodostavat saariston. Kun matkustaa esimerkiksi Turusta itään, näkee runsaasti peltojen toisistaan erottamia mäkiä. Ei tarvitse käyttää paljoakaan mielikuvitusta nähdäkseen, miten tämä maisema syntyi jääkautta seuranneen maankohoamiskehityksen seurauksena muinaisesta saaristosta. Mäet (ja saariston saaret) koostuvat useimmiten graniittisista kovista kivilajeista, jotka jäivät koholle ympäristön heikompien kivi lajien kuluessa niitä syvemmälle. Graniitit syntyivät Svekofennisessä vuoripoimutuksessa 1880 – 1820 miljoonaa vuotta sitten, jolloin graniittimagmoja syntyi vuorijonon tyvi osien sulaessa.

Suomen kallioperäartikkelien kirjoittamista (Olav Eklund) ovat tukeneet: Viron sisäasiainministeriö ja EU:n Aluekehitysrahasto Etelä-Suomen ja Viron Interreg IIIA -ohjelman yhteydessä sekä Länsi-Suomen lääninhallitus ja K.H. Renlundin säätiö.