Johdatus Etelä-Suomen kallioperään

Suomen kallioperä on vanhaa

Kuva Turunmaan saaristosta. Kuuma laava on tunkeutunut märkään sedimenttiin, joka on yhä nähtävissä. Kalkkipitoinen aines on rapautunut pois, jolloin jäljelle on jäänyt erikoisen näköisiä rakoja. Kuva: Ari BrozinskiJokaisessa kivessä, oli kyseessä irtokivi tai kiinteä kallioperä, on säilöttynä osa maapallon historiaa. Raahe – Laatokka -linjan eteläpuolella oleva Suomen kallioperä muodostui 1920 – 1275 miljoonaa vuotta sitten. Linjan pohjoispuolella suuri osa kallioperästä on vanhempaa: nämä kivilajit ovat arkeeisia, ja ne syntyivät yli 2500 miljoonaa vuotta sitten. Kaikki nämä kivet syntyivät syvällä maan kuoressa kiteytyneistä tai maan pinnalle purkautuneista magmakivistä – syväkivistä ja vulkaniiteista, sekä eroosion kautta mereen kerrostuneista hiekoista ja savista.

Suurin osa Etelä-Suomen kallioperästä on syntynsä jälkeen kokenut metamorfoosin, jonka seurauksena siinä on tapahtunut mineralogisia ja rakenteellisia muutoksia.Kivien metamorfoosi (sana juontuu kreikan kielestä, missä meta morphos tarkoittaa muodonmuutosta) on seurausta kivien joutumisesta uusiin paine- ja lämpötilaoloihin. Etelä-Suomen kallioperän metamorfinenkehitys liittyy alueen vuorijonokehitykseen, ja laajoista kivilajiyksiköistä vain rapakivigraniitit ja muutamat muut kivilajit (Satakunnan Jotuniset hiekkakivet ja diabaasit) ovat välttyneet metamorfoosilta, koska ne muodostuivat vasta vuorijonoliikuntojen jälkeen.

Tietoa vanhasta kallioperästä

Geologit saavat tietoa kivien syntyolosuhteista ja -ympäristöstä sekä siitä, milloin kivet saivat nykyisen asunsa tutkimalla kivien mikroskooppisia, makroskooppisia ja alueellisia rakenteita, mineralogisia koostumuksia ja yhdessä esiintyviä mineraaliseurueita sekä kivien kemismiä ja isotooppikoostumuksia. Nämä tutkimukset ovat pala palalta tarkentaneet kuvaa Etelä-Suomen kallioperän geologisesta kehityksestä.

Tämän tekstin kirjoittamista (Olav Eklund) ovat tukeneet: Viron sisäasiainministeriö ja EU:n Aluekehitysrahasto Etelä-Suomen ja Viron Interreg IIIA -ohjelman yhteydessä sekä Länsi-Suomen lääninhallitus ja K.H. Renlundin säätiö.