Elektroniikkateollisuudelle tärkeää harvinaista indium-metallia esiintyy rapakivigraniittien yhteydessä

Turun yliopiston tiedote

Indium on harvinainen, mutta olennaisen tärkeä raaka-aine maailman elektroniikkateollisuudelle. Mira Valkama tutki Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa rapakivigraniitteihin liittyviä indiumpitoisia esiintymiä.

Indium on harvinainen metalli, jota käytetään elektroniikkateollisuudessa esimerkiksi nestekide-, plasma- ja OLED-näytöissä, televisioissa, matkapuhelimissa sekä kannettavissa tietokoneissa. Tällä hetkellä Kiina tuottaa yli puolet maailman indiumista ja on myös asettanut sille tiukat vientirajoitukset. Tämänhetkinen kysynnän ja tarjonnan suhde on maailmanlaajuisesti lisännyt kiinnostusta indiumin etsintään.

– Väitöskirjassani tarkastelen kahta Fennoskandian kaakkoisosassa sijaitsevaa, rapakivigraniitteihin liittyvää indiumpitoista esiintymää. Rapakivigraniitit ovat iältään nuorempia kuin muut graniitit ja eroavat myös tavallisista graniiteista usein ulkonäöllisesti. Pääasiallinen tutkimusalueeni oli Loviisan Sarvlaxvikenissä, josta löysimme tutkimusryhmän kanssa useita indiumpitoisia juonia. Halusimme tutkia myös syntyolosuhteiltaan erityyppistä rapakiviin liittyvää esiintymää, jonka vuoksi toisena tutkimuskohteena oli Venäjän Laatokan Pitkärannan karsimalmi, Valkama kertoo.

Indiumia esiintyy yleensä sinkkipitoisessa malmissa, jossa se on useimmiten sinkkivälke-nimisessä mineraalissa. Pääsääntöisesti näin on myös molemmilla Valkaman tutkimusalueilla, mutta lisäksi hän havaitsi roquesiitti-nimistä (CuInS2) indium-mineraalia. Roquesiitti-havainto on ensimmäinen Suomessa, ja myös ensimmäinen Pitkärannan alueella.

Eri vaiheissa syntyneet rapakivigraniitit ovat avainasemassa indiumin muodostumiselle suotuisille syntyolosuhteille. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että myöhäisessä vaiheessa syntyneiden rapakivigraniittien (late stage granites) fluidien, eli kallioperässä kulkevien liuosten ominaisuudet, kuten kloori- ja rikkipitoisuudet vaikuttavat metallien rikastumiseen. Sarvlaxvikenin alueella on tunnistettu niin sanottu myöhäisen vaiheen rapakiviesiintymä, jonka uskotaan olevan metalleja rikastaneen fluidin lähde.

Fennoskandian alueen suurimmat rapakivigraniittialueet. Kuva: Mira Valkama

Sarvlaxvikenin esiintymä on indium-pitoisuudeltaan erittäin korkea (0,15 % In). Juonia on useita ja alueella suoritettujen maaperän geokemiallisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että niitä on runsaasti vielä löytämättä. Alueen esiintymää ei ole kuitenkaan mahdollista hyödyntää taloudellisesti, sillä se on kaiken kaikkiaan laajuudeltaan pienehkö ja sijaitsee alueella, josta sen hyödyntäminen olisi hankalaa. Lisäksi indiumin rikastusta vaikeuttaisivat muut esiintymän mineraalit kuten arseenikiisu.

– Väitöstutkimukseni on kuitenkin osoittanut, että herkkyys indiumin muodostumiseen on olemassa tietynlaisessa rapakivigraniittiympäristössä. Tuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää, kun tutkitaan muita rapakivialueita, joilla on vastaavat syntyolosuhteet. On hyvinkin mahdollista, että Suomesta vielä löytyy taloudellisesti hyödynnettävissä oleva indium-esiintymä, Valkama toteaa.

Lisätietoja: Turun yliopisto

Morecovery – uusi innovaatioprojekti raaka-aineiden talteenottoon

GTK:n tiedote

Morecovery-projektissa kehitetään laboratorio ja pilot -mittakaavan metallien ja mineraalien talteenottopalveluja, jotka mahdollistavat raaka-aineiden talteenottopotentiaalin määrittämisen kaivannaisteollisuuden kiinteistä ja nestemäisistä sivuvirroista.

Kaivosvedet ja kaivannaisjätteet saattavat sisältää arvokkaita raaka-aineita. Morecovery-projektissa luodaan palvelukonsepti, jonka avulla näiden raaka-aineiden talteenottopotentiaalia voidaan arvioida. Kuva: Pekka Forsman / GTK.

Raaka-aineiden kysyntä kasvaa voimakkaasti niin EU:n sisäisesti kuin maailmanlaajuisestikin. Erityisesti Euroopan komission laatiman kriittisten raaka-aineiden luettelon sisältämien alkuaineiden saatavuuden varmistaminen on tärkeää. Samanaikaisesti kaivannaisteollisuuden jätteiden ja sivuvirtojen määrät ovat lisääntymässä, samoin huoli kaivosten ympäristövaikutuksista. Kaivannaisteollisuus voi saavuttaa ekologisesti tehokkaamman raaka-aineiden tuotannon tehostamalla sivuvirtojen ja jätteiden hyötykäyttöä. Tämä luo tarpeen kehittää tehokkaita vesienkäsittely- ja talteenottomenetelmiä, joiden avulla turvataan myös ympäröivää luontoa.

Puhdistus- ja talteenottomenetelmien soveltuvuuden arviointi pitää tehdä tapauskohtaisesti hyödyntäen järjestelmällistä lähestymistapaa. Potentiaaliset jätteet ja sivuvirrat on analysoitava, sekä soveltuva talteenottoprosessi testattava, ensin laboratoriossa, sitten suuremmassa mittakaavassa kenttäolosuhteissa. Morecovery -projektin tarkoituksena on kehittää palvelukonsepti, joka tarjoaa taloudellisesti toteuttamiskelpoisen ratkaisun hydrometallurgian ja vesienkäsittelyn osa-alueille, kattaen laajan skaalan tutkimuksia aina laboratoriomittakaavan analyyseista suuremman mittakaavan kenttäkokeisiin.

Morecovery –projekti on EIT RawMaterialsin rahoittama. Yhteistyökumppaneina ovat Geologian tutkimuskeskus (GTK), Suomen Malmijalostus Oy (FMG), Keliber Oy, LTU Business AB, Savonia-ammattikorkeakoulu, Itä-Suomen yliopisto (UEF), Huelvan yliopisto (UHU) ja Espanjan kansallinen tutkimusneuvosto (CSIC). Kolme vuotta kestävä projekti käynnistettiin tammikuussa 2019 Helsingissä, ja sen pääkoordinaattorina toimii GTK.

Projektin tärkein tavoite on turvata EU:n kriittisten raaka-aineiden saantia kehittämällä palvelukonsepti, joka tarjoaa asiakkaille mahdollisuuden toteuttaa sitoutumattoman teknisen ja taloudellisen analyysin mahdollisista talteen otettavista raaka-aineista. Tavoitteen saavuttamiseksi GTK:n ja Savonian nykyisin omistamaa vesienkäsittelylaitteistoa tullaan päivittämään. Laitteiston pilotointikyky tullaan yhdistämään UEF:n, GTK:n ja Savonian tarjoamiin laboratoriomittakaavan tutkimuksiin, luoden näin luotettava palvelupaketti hydrometallurgian ja vesienkäsittelyn alalle.

Palvelukonseptin testaamiseksi potentiaalisia kaivannaisteollisuuden jätteitä ja sivuvirtoja kartoitetaan, ja raaka-aineiden talteenottoa pilotoidaan Suomessa. Keliber tarjoaa kohteen testata konseptia osana malmin prosessointia. Espanjalaiset yhteistyökumppanit tutkivat kaivannaisjätteiden raaka-ainepotentiaalia vanhoilla kaivosalueilla Pyreneiden niemimaan pyriittivyöhykkeellä, ja tarjoavat testimateriaalia pilotointikokeisiin. LTU Business arvioi palvelukonseptin liiketoimintamahdollisuuksia. Projektin lopputuloksena kaivannaisteollisuuden jätteiden ja sivuvirtojen hyötykäyttö raaka-ainetuotannossa tehostuu. Ympäristövaikutukset vähenevät puhtaampien kaivosvesien ja vähentyneen kaivannaisjätteen kautta.

Projektin internetsivut: http://newprojects.gtk.fi/Morecovery/
EIT RawMaterials: www.eitrawmaterials.eu

Lisätietoja: GTK

Suurten pohjavesimuodostumien, saumaharjujen, sisäosien rakenteet selvitetty ensimmäistä kertaa kallioperään saakka

Turun yliopiston tiedote

Saumaharjut ovat tavallisia harjuja kookkaampia ja paksumpia muodostumia. Ne ovat siten myös merkittäviä pohjavesimuodostumia ja tärkeitä kohteita yhteiskunnalle vedenhankinnan kannalta. Elina Ahokankaan väitöstutkimuksessa tunnistettiin saumaharjujen sisäiset rakenneyksiköt tarkasti aina kallionpintaan saakka. Lisäksi tutkimuksessa saatiin selville kallionpinnan taso ja siinä tapahtuneet vaihtelut jopa 100 metrin paksuisten harjukerrostumien alla. Tähän ei ole maaperämuodostumien tutkimuksessa Suomessa käytettävissä olevilla geofysikaalisilla menetelmillä aiemmin pystytty.

Elina Ahokankaan väitöstutkimuksessa tunnistettiin saumaharjujen sisäiset rakenneyksiköt tarkasti aina kallionpintaan saakka. Kuva: Elina Ahokangas

Harjut syntyivät noin 10 000 vuotta sitten Skandinavian mannerjäätikön perääntyessä ja vähitellen sulaessa. Sulavaan jäätikköön syntyi sulamisvesien verkostoja, joista suurimmat kasvoivat jäätikön alaisiksi tunneleiksi. Harjut syntyivät jäätikössä olleen sedimenttiaineksen kulkeuduttua ja kasauduttua näihin tunneleihin.

– Saumaharjujen synty puolestaan liittyy mannerjäätikön dynamiikkaan. Peräytyvä mannerjäätikkö oli jakautunut eri nopeudella ja eri suuntiin virtaaviin jääkielekkeisiin. Saumaharjut syntyivät näiden jääkielekkeiden välisiin railoihin, Turun yliopistossa väittelevä Elina Ahokangas taustoittaa.

Saumaharjujen poikkeavan synty-ympäristön ja suurten pohjavesivarantojen takia niiden tarkka ja kokonaisvaltainen tutkimus on sekä tieteellisesti että yhteiskunnallisesti merkittävää.

Suomessa ensimmäistä kertaa käytössä olleesta menetelmästä tarkkoja tuloksia

Sedimentologinen tutkimustapa keskittyy eri muodostumien synty-ympäristöjen ja -olosuhteiden tutkimukseen. Tutkimus vaatii tuekseen avoimia sorakuoppia, joiden määrä on kuitenkin vähentynyt viime vuosina.

– Geofysikaaliset menetelmät, kuten maatutkaluotaus, mahdollistavat harjujen sisäosien tutkimuksen maanpinnalta. Valitettavasti maatutkan enintään 20–30 metrin syvyyteen ulottuva luotaus on tähän tarkoitukseen liian vähäinen, Ahokangas sanoo.

Tästä syystä Ahokankaan tutkimuksessa sovellettiin Suomen oloissa uutta tutkimusmenetelmää, tarkan resoluution heijastusseismistä luotausta maata pitkin vedettävällä landstreamer-laitteistolla. Tulokset osoittavat landstreamer-laitteiston sopivan jopa sata metriä paksujen saumaharjujen kerrostumien tutkimukseen 1–3 metrin tarkkuudella Suomen oloissa.

– Menetelmän avulla kyettiin erottamaan saumaharjujen suuret rakenneyksiköt, mukaan lukien parhaiten vettä johtava harjuydin, sitä peittävät harjuviuhkat ja piilosupparakenteet. Nämä yksiköt ja niiden suhteet toisiinsa vaikuttavat keskeisesti harjun pohjavesiolosuhteisiin ja pohjaveden virtauksen käyttäytymiseen, Ahokangas kertoo.

Väittelijän mukaan sedimentologisen lähestymistavan ja geofysikaalisten menetelmien, maatutkan ja tarkan resoluution heijastusseismiikan, yhteiskäyttö olisi jatkossa suositeltavaa maaperän suurten saumamuodostumien tutkimuksessa.

– Näin saavutetaan kokonaisvaltainen ymmärrys monimutkaisista saumaharjukerrostumista ja mahdollisesti tulevaisuudessa suurista reunamuodostumista, kuten Salpausselistä.

Tulokset hyödynnettävissä Suomen vedenhankinnassa

Tutkimuksessa saatiin tarkka kuva kallionpinnan tasosta, sen topografian vaihteluista ja kallioperän ominaisuuksista harjukerrostumien alta.

– Näiden tekijöiden tuntemus edesauttaa tarkkojen harjujen rakenne- ja pohjavesimallien muodostamista ja hyödyttää siten yhteiskunnan vedenhankintaa, Ahokangas sanoo.

***

FM Elina Ahokangas esittää väitöskirjansa ”New insights into the sedimentological-geophysical research of interlobate glaciofluvial complexes in western Finland” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa torstaina 6.6.2019 klo 12.00 (Turun yliopisto, Calonia, Cal 1 -luentosali, Caloniankuja 3, Turku).

Vastaväittäjänä toimii professori Tracy Brennand (Simon Fraser University, Kanada) ja kustoksena professori Risto Kalliola (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on maantiede.

Lähde: Turun yliopisto

Onko Maan vesi peräisin Kuun muodostumisesta?

Kuu muodostui, kun Theiaksi nimetty, suunnilleen Marsin kokoinen protoplaneetta törmäsi Maahan noin 4,4 miljardia vuotta sitten. Aiemmin on uskottu, että Theia oli peräisin sisemmästä aurinkokunnasta, jostain Maan lähistöltä. Uuden tutkimuksen mukaan Theia muodostuikin ulommassa aurinkokunnassa, ja toi mukanaan Maahan suuret määrät vettä.

Maan vedet saattavat olla peräisin Kuun muodostumisesta. Kuva: NASA Goddard.

 

Maa syntyi ”kuivassa” sisemmässä aurinkokunnassa, joten veden runsas esiintyminen planeetalla on erikoista. Aurinkokunnan syntyvaiheessa, noin 4,5 miljardia vuotta sitten, vesipitoinen aines rikastui aurinkokunnan ulko-osiin, josta vettä sisältävät hiilikondriitti-meteoriitit ovat peräisin. Kuivemmat, vähemmän hiiltä sisältävät meteoriitit tulevat aurinkokunnan sisäosista. Maan veden onkin arveltu olevan hiilikondriittien kuljettamaa, mutta on ollut epäselvää miten ja milloin hiilipitoiset meteoriitit ovat saapuneet Maahan.

Selvittääkseen veden tarkempaa alkuperää tutkijat hyödynsivät molybdeenin isotooppeja. Hiilikondriiteilla ja hiilettömillä meteoriiteilla, ja samalla aurinkokunnan ulko- ja sisäosien aineksella, on selkeästi erilaiset molybdeenin isotooppikoostumukset.

Analyysien perusteella Maan molybdeeni-isotooppinen koostumus on suunnilleen hiilikondriittien ja hiilettömien meteoriittien välissä. Osa Maan molybdeenistä on siis peräisin aurinkokunnan ulko-osista. Lisäksi molybdeeni esiintyy mielellään yhdessä raudan kanssa, ja Maan muodostuessa suurin osa alkuperäisestä molybdeenistä päätyi planeetan rautapitoiseen ytimeen. Nykyisin Maan kuoressa esiintyvä molybdeeni, ja näin ollen myös hiilipitoinen aines, on siis saapunut hieman myöhemmin.

Tutkijat osoittivat myös, että suurin osa Maan kuoren tuoreemmasta molybdeenistä saapui Theian törmäyksen mukana. Koska suuri osa Maan kuoren molybdeenistä on peräisin aurinkokunnan ulko-osista, tutkijat päättelivät, että myös Theia oli sieltä peräisin. Theian sisältämän, aurinkokunnan ulko-osista peräisin olevan hiilipitoisen aineksen laskettiin pystyneen tuomaan mukanaan koko Maan sisältämän vesimäärän.

”Lähestymistapamme on ainutlaatuinen, sillä ensimmäistä kertaa voimme yhdistää Maan veden alkuperän Kuun muodostumiseen,” sanoo tutkimukseen osallistunut professori Thorsten Kleine Münsterin yliopistosta.

Lähde: Münsterin yliopisto

GTK:n Geo/on –näyttely on avattu

GTK:n tiedote

Millaisia geologisia luonnonvaroja meillä on? Entä mikä on geologinen historiamme? Mitä uutta geologialla vielä saavutetaan?

Geologiaa erityisesti Suomessa esittelevä Geo/on –näyttely on avattu Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) uusissa toimitiloissa Espoon Otaniemessä. Näyttely kuljettaa geologian ilmiöihin ja sisältöihin, ja kertoo miten geologia vaikuttaa niin yksilön kuin koko ihmiskunnan elämään ja hyvinvointiin.

Geo/on -näyttely on avattu Espoon GTK:lle

Näyttelyn kattavat geologiset näytteet kytkeytyvät alkuaineiden jaksolliseen järjestelmään, Suomen geologian ja vuoriteollisuuden historiaan sekä arkipäivän toimintaan ja tuotteisiin. Suomen geologian historiaa ja sen vaikutusta maisemaamme ja nykyelämään voi tarkastella mm. jättikokoiselta tabletilta.

”Geologialla on monta ulottuvuutta sekä maapallon historiassa että nykypäivän arkielämässä. Uudistunut näyttely tuottaa kävijöille oivaltamisen elämyksiä ja osoittaa miten monin tavoin moderni yhteiskuntakin on luonnosta riippuvainen”, kertoo erikoissuunnittelija Jouni Ylönen Geologian tutkimuskeskuksesta.

Yleisölle avoin Geo/on -näyttely on avoinna arkipäivisin klo 9.00-16.00 osoitteessa Vuorimiehentie 5, Espoo. Ryhmille pyritään mahdollisuuksien mukaan järjestämään opastus. Maksutonta ryhmäopastusta voi tiedustella osoitteesta geonayttely (at) gtk.fi.

Lisätietoa: GTK

Magma avaintekijä Kuun muodostumisessa

Kuun synnystä on väitelty yli sata vuotta. Yleisesti uskotaan, että suunnilleen Marsin kokoinen kappale törmäsi nuoreen Maahan, jonka seurauksena osa Maan ja törmänneen kappaleen materiaalista päätyi kiertoradalle muodostaen Kuun. Teorian ongelmana on, että tietokonemallien mukaan Kuun pitäisi koostua pääasiassa törmänneen kappaleen aineksesta. Apollo lennoilla kerättyjen kivien analyysi on kuitenkin paljastanut, että Kuu koostuu pääasiassa Maasta peräisin olevasta materiaalista. Nyt tutkijat uskovat selvittäneensä mysteerin.

Ratkaisu liittyy Maan pinnan olomuotoon. Varhaisen Maan pinta oli noin 50 miljoonaa vuotta Auringon muodostumisen jälkeen sulan magman peitossa, kun taas törmäävä kappale oli todennäköisesti kiinteä. Tutkijoiden piti siis mallintaa kiinteän kappaleen törmäämistä sulan magman peittämään planeettaan.

Kuvia tietokonesimulaatiosta, joka kuvaa Kuun syntyä suuren kappaleen iskeytyessä varhaiseen Maahan. Kuvan keskellä on Maa, punaiset pisteet kuvaavat magmamerestä peräisin ollutta ainesta ja siniset pisteet törmänneen kappaleen ainesta. Kuva: Hosono, Karato, Makino ja Saitoh.

Tietokonemallin perusteella Maan sula magma kuumeni törmäyksessä enemmän, kuin törmäävän kappaleen kiinteä aines. Kuumentunut magma laajeni voimakkaasti ja päätyi kiertoradalle, muodostaen suurimman osan Kuusta. Vanhat mallit eivät siis ottaneet huomioon Maan ja törmääjän ainesten kuumenemisen eroja.

Uudessa mallissa noin 80 % Kuun aineksesta on peräisin varhaisesta Maasta. Useimmissa vanhoissa malleissa noin 80 % Kuusta on peräisin törmänneestä kappaleesta. Uusi malli vahvistaa yleisen teorian Kuun synnystä ilman, että törmäysolosuhteita pitäisi säätää kummallisiksi – jotain, jota mallintajien on pitänyt tähän asti tehdä.

Lähde: Yalen yliopisto

Amazonian maaperää kartoitettiin kasvilajien avulla

Turun yliopiston tiedote

Amazoniassa kasvavien lajien ekologiaa ja levinneisyyksiä on hankala tutkia, koska maaperästä ja muista ympäristöoloista tiedetään kovin vähän. Huonosti tunnetuilla alueilla on yleensä kerätty paljon enemmän kasvinäytteitä kuin maanäytteitä, joten turkulaiset ja brasilialaiset tutkijat ovat kehittäneet menetelmän, joka hyödyntää maaperän ominaisuuksien kartoittamiseen varsinaisten maaperäaineistojen lisäksi kasvihavaintoja.

Amazonian sademetsäalue on laaja ja huonosti tunnettu. Kuva: Gabriela Zuquim

Amazonia on valtava sademetsäalue, joka on sekä erittäin lajirikas että huonosti tunnettu. Maastossa tehtyjä havaintoja ympäristöoloista on harvassa. Siksi kartat, jotka esittävät kasvien ja eläinten kannalta oleellisia elinympäristön piirteitä, ovat varsin epätarkkoja.

Tämän ongelman voittamiseksi Turun yliopiston ja kahden brasilialaisen tutkimuslaitoksen tutkijat päättivät hyödyntää maaperän kartoittamiseen maaperätietojen lisäksi myös kasvien esiintymistietoja. Näin he loivat maaperäkartan, jota voidaan hyödyntää digitaalisena paikkatietoaineistona lajien levinneisyyden ja kasvupaikkatyyppien mallintamisessa.

– Tulokset ovat hyödyllisiä myös ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioinnissa: lajit joutuvat hakeutumaan ilmastollisesti sopiville alueille, mutta ne selviävät vain, jos myös maaperä on niille sopiva. Tietoa maaperästä tarvitaan siis sekä nykyisten että tulevien suotuisten alueiden tunnistamiseen ja kartoittamiseen, toteaa Juliana Stropp Alagoasin yliopistosta Brasiliasta.

Tutkija Gabriel Moulatlet (oik.) kerää maaperänäytettä. Kuva: Hanna Tuomisto

Tutkijat hyödynsivät kasvimuseoiden digitaalisia aineistoja

Turun yliopiston Amazon-tutkimusryhmä on jo pitkään kerännyt maastohavaintoja saniaisista voidakseen käyttää niitä maaperä- ja metsätyyppien tunnistamiseen.

– Pitkäjänteisen työn ansiosta meillä on riittävästi maastoaineistoa, jonka perusteella saniaisten esiintymispaikkatiedot voidaan muuttaa arvioksi maaperän ominaisuuksista, sanoo professori Hanna Tuomisto, joka johtaa Turun yliopiston Amazon-tutkimusryhmää.

Kasvitieteilijät ovat useiden sukupolvien ajan tehneet tutkimusretkiä Amazoniaan ja tuoneet sieltä kasvinäytteitä, joita on talletettu kasvimuseoihin eri puolille maailmaa. Nykyään keräystietoihin pääsee helposti käsiksi GBIF:n ja muiden internet-portaalien avulla.

– Niinpä ajattelimme, että ehkä voimme tuottaa uuden maaperäkartan käyttämällä näitä satunnaisesti kerättyjä saniaistietoja maaperän ominaisuuksien arvioimiseen ja yhdistämällä ne varsinaisten maaperäanalyysien tulosten kanssa, kertoo Turun yliopiston tutkijatohtori Gabriela Zuquim, joka johti tutkimusta.

Tutkijoiden suunnitelma onnistui. Kartoituksessa käytettiin 2600 maaperänäytettä ja yli 30 000 saniaishavaintoa digitaalisista tietokannoista. Pähkinänkuoressa menetelmä koostuu viidestä vaiheesta: aineiston koostamisesta, lajien maaperäoptimien määrittämisestä, maaperäominaisuuksien arvioimisesta paikoilla, joista on kasvikeräyksiä mutta ei maanäytteitä, mallintamisesta havaintopisteiden välisille alueille ja mallinnettujen arvojen testauksesta. Testaukseen tutkijat käyttivät erillistä maanäyteaineistoa.

Lisätietoja: Turun yliopisto

GTK:n kansannäytetoiminta uudistuu

GTK:n tiedote

GTK ohjaa kiviharrastajia raaka-ainevarojen etsintään uusin keinoin tarjoamalla uusia digitaalisia ratkaisuja geologiaan tutustumiseen ja kivinäytetietojen tallentamiseen.

Uudelta GTK-Kansannäytetoiminta -sivustolta löytyy ajankohtaista tietoa ja ohjeita kiviharrastajille sekä malminetsintää tekeville organisaatioille. Sivusto sisältää myös kansannäytteisiin liittyvät karttapalvelut sekä linkit Geologian tutkimuskeskuksen muihin palveluihin ja sovelluksiin.

Myöhemmin tänä vuonna julkaistavan kansannäytesovelluksen kautta kiviharrastaja voi lähettää puhelimellaan löytämänsä näytteen paikkatiedot ja valokuvat suoraan GTK:een, joka vastaanottaa tiedot ja antaa ohjeet jatkotoimenpiteille.

Uudistusten myötä kansannäytetoimintaa tehostetaan ja näytteiden laatua sekä kansannäytetoiminnan näkyvyyttä parannetaan.

Lähivuosien aikana GTK:n kallioperän raaka-ainevarojen tutkimuksen erityiskohteena ovat akkumineraalit, joiden tutkimista ja kartoittamista varten on perustettu neljä vuotta kestävä akkumineraaliprojekti. Sen tavoitteena on litiumin, koboltin ja grafiitin mineraalipotentiaalin kartoitus. Kansannäytteiden lähettäjiltä toivotaan näytteitä, jotka ovat kiinnostavia akkumineraalitutkimusten kannalta.

GTK kannustaa kansannäytetoimintaan neuvonnan, koulutuksen ja kilpailun keinoin. Vastaanotetut kivinäytteet osallistuvat GTK:n vuosittaiseen kansannäytekilpailuun, jossa parhaiden näytteiden lähettäjät palkitaan rahapalkinnoin. Lähivuosina akkumineraalinäytteet korostuvat kansannäytepalkintojen jakamisperusteissa. Myös nuoria halutaan innostaa omalla palkintosarjallaan kansannäytetoiminnan pariin.

GTK-Kansannäytesivusto löytyy osoitteesta http://kivinayte.gtk.fi

Palautteet ja kehittämisideat verkkopalveluun liittyen ovat tervetulleita osoitteeseen verkkopalvelut (at) gtk.fi.
Ajankohtaista tietoa saa kansannäytetoimistosta: kansannaytetoimisto (at) gtk.fi.

Mikäli olet halukas testaamaan ja antamaan palautetta tulevasta kansannäytesovelluksesta ja sen toimivuudesta, ilmoitathan asiasta kansannäytetoimistolle lisäohjeiden saamista varten.

Lisätietoja: GTK

66 miljoonaa vuotta vanha fossiilikerrostuma yhteydessä dinosaurukset tuhonneeseen asteroidiin

Asteroidin törmäys 66 miljoonaa vuotta sitten synnytti sisämerellä tsunamimaisen aallon, jonka seurauksena kuoli ja hautautui kaloja, nisäkkäitä, hyönteisiä ja dinosauruksia. Kyseessä olivat Maan viimeisimmän massasukupuuton ensimmäiset uhrit. Vain tunnin sisällä törmäyksestä syntynyt hautausmaa on nykyisin vertaansa vailla oleva Tanis-niminen fossiilikaivanto Pohjois-Dakotassa.

Fossiloituneita kaloja makaa kasassa toistensa päällä, mikä viittaa niiden joutuneen rannalle yhdessä ja jääneen hiekalla aallon vetäydyttyä. Kuva: Robert DePalma.

Tapahtumat nykyisen Pohjois-Dakotan alueella sijainneella sisämerellä alkoivat voimakkailla järistyksillä, jotka synnyttivät jättimäisiä aaltoja. Seuraavaksi taivaalta alkoi sataa kuumia, enintään 5 mm kokoisia lasimaisia helmiä, tektiittejä, jotka tukkivat vedessä elävien kalojen kiduksia ja saattoivat sytyttää metsäpaloja maalla. Vesi kohosi lähes 10 metriseksi aalloksi, joka heitti maalle erilaisia mereneliöitä, jättäen ne vetäydyttyään lojumaan hietikolle lasipallosten pommitettaviksi. Eliöiden päälle kertyi lasihelmiä ja hiekkaa noin 10-20 minuutin ajan, kunnes seuraava aalto peitti ne paksulla sedimenttikerroksella.

Vuodesta 2013 jatkuneet kaivaukset ovat varmistaneet, että hautausmaa on syntynyt dinosaurukset tuhonneen asteroidin iskun seurauksena. Törmäys liitukauden lopulla, josta jäi kivikerroksiin iridium-rikas niin kutsuttu K/T-raja (tai L/T-raja), tuhosi noin 75 % Maan eliöstöstä. Iridium on metalli, joka on Maassa suhteellisen harvinainen, mutta yleisempi asteroideissa.

Tutkimusten perusteella tavallinen tsunamiaalto ei olisi voinut heittää merieliöitä maalle ja peittää niitä. Asteroidi iskeytyi Maahan noin 3000 kilometrin päässä, joten tsunamiaallolta olisi kestänyt vähintään 10-12 tuntia matkata Tanisiin. Tektiittejä alkoi kuitenkin sataa jo alle tunnin kuluessa törmäyksestä, eivätkä ne olisi voineet jättää jälkiä tsunamin paljastamaan merenpohjaan.

Noin 1 mm kokoisia lasipalloja eli tektiittejä, joita on löydetty Tanisista. Kuva: Robert DePalma.

Törmäyksen synnyttämät seismiset aallot sen sijaan olisivat saapuneet noin 10 minuutin kuluessa, aiheuttaen voimakkuudeltaan 10-11 magnitudin maanjäristyksen. Maanjäristysten tiedetään aiheuttavan suljetuissa vesialtaissa seisova aalto –nimisen ilmiön (”seiche”), joka olisi ehtinyt paljastaa merenpohjaa ennen tektiittien saapumista. Aaltoja tuli vähintään kaksi, ensimmäisen heittäessä eliöt rannalle ja toisen peittäessä ne lähes kahden metrin sedimenttikerroksella.

Heti sedimenttikerroksen päällä on näkyvissä iridium-rikas kerrostuma. Asteroidin törmäys sulatti kallioperää meren alla, sekä höyrysti asteroidin. Pölymäistä kiviainesta kohosi korkealle ilmakehään. Pöly kulkeutui ympäri maapalloa, pimentäen auringon kuukausiksi, jos ei vuosiksi. Iridium-rikas pöly oli viimeisenä taivaalta satanut aines, jonka kerros rajaa liitukauden lopun ja tertiäärikauden alun.

Lähde: UC Berkeley