#ICOScapes-valokuvanäyttely – Luonnontieteellinen museo 23.1.-15.3.2020

Luomus

#ICOScapes-valokuvanäyttely kertoo tarinan tutkijoiden työstä. ICOSin tutkijat mittaavat kasvihuonekaasuja 12 Euroopan maassa ja tuottavat tietoa, jota tarvitaan muun muassa ilmastomuutoksen hidastamiseksi. Ainutlaatuiset kuvat mittausasemilla on ottanut kansainvälistä mainetta niittänyt luonto- ja eläinkuvaaja Konsta Punkka. #ICOScapes-valokuvanäyttely Luonnontieteellisen museon Kimnaasi-salissa 23.1.-15.3.2020. Vierailu näyttelyssä sisältyy museon pääsylipun hintaan.

Valokuvaaja Konsta Punkan ainutlaatuisia kuvia tutkimusasemien arjesta #ICOScapes-valokuvanäyttelyssä Luonnontieteellisen museossa 23.1.-15.3.2020. Tervetuloa!

Lisätietoja: Luomus

Dinot irti! -talvilomatyöpaja – Luonnontietellinen museo 18.-20.2. ja 25.-26.2.

Luomus

Iik! Luonnontieteellisessä museossa ovat dinosaurukset päässeet irti! Tule rakentamaan oma dinosi tai vaeltelemaan kolmiulotteisen dinosauruslauman joukkoon. Seikkailutaidekoulun työpajat talvilomalla ti–to 18.–20.2. ja ti–ke 25.–26.2. klo 11–15. Tervetuloa!

Kiipeä Luonnontieteellisen museon 4. kerroksen parvelle: Seikkailutaidekoulun työpajassa pääset itse rakentamaan pahvista kolmiulotteisia dinosauruksia, jotka muodostavat suuren villin dinolauman. Työpajan lopputuloksena syntyy huikea dinosaurusinstallaatio, jossa voit kuvitella olevasi kävelyllä dinosaurusten aikana. Rakentaessa opit myös, miltä dinosaurukset ovat todella näyttäneet. Rakentamaan pääset vain työpajan aukioloaikoina, mutta dinosaurusintallaatioon voit tutustua viikoilla 8 ja 9 aina museon ollessa avoinna. Työpajoihin ei tarvitse ennakkoilmoittautua. Sopii koko perheelle!

Tu­lee­ko maa­han jo­tain? Yk­sin­ker­tais­tet­tu las­ku­kaa­va no­peut­taa ja tar­ken­taa tu­li­pal­lo­ha­vain­to­jen ana­lyy­sia

Teksti: Riitta-Leena Inki / Helsingin yliopisto

Milloin kannattaa lähettää retkikunta etsimään maahan pudonnutta meteoriittia?

Kaikkia taivaalla havaittuja tulipalloja ei ehditä tutkia tarkasti. Kirkas valoilmiö paljastaa, että ilmakehään on lentänyt avaruudesta meteori, mutta päätyykö siitä jotain maahan asti? Vain massaltaan suurimmat pääsevät maahan asti, mutta valitettavasti monet niistä jäävät löytymättä.

Laskukaava paljastaa kannattaako lähettää retkikunta etsimään maahan pudonnutta meteoriittia. Kuva: Jacek Halicki / Wikimedia Commons

Jatka lukemista ”Tu­lee­ko maa­han jo­tain? Yk­sin­ker­tais­tet­tu las­ku­kaa­va no­peut­taa ja tar­ken­taa tu­li­pal­lo­ha­vain­to­jen ana­lyy­sia”

Tuonti ja vienti

GTK

Suomessa on hyvin runsaasti kaivannaistuotteiden jatkojalostukseen keskittyvää teollisuutta. Voidaan sanoa, että mineraalisia raaka-aineita jalostetaan Suomessa selvästi enemmän kuin mitä niitä maassamme tuotetaan. Tämä on yksi syy, miksi mineraalisia raaka-aineita joudutaan tuomaan Suomeen valtavat määrät. Jalostettaessa raaka-aineita niiden arvo nousee, minkä jälkeen väli- tai lopputuotteet pystytään myymään voitolla. Prosessi luo vaurautta myös synnyttämällä ja ylläpitämällä työpaikkoja.

Suomen ulkomaankauppa on jalostamattomien kaivannais- ja louhintatuotteiden osalta alijäämäinen eli niiden tuonnin yhteenlaskettu arvo on selvästi suurempi kuin niiden viennin arvo. Alijäämän suuruus riippuu hyvin paljon siitä, mitä tuotteita tarkasteluun otetaan mukaan, mutta Tullin tiedotteen mukaan alijäämän määrä on vaihdellut 0,9 ja 2,1 miljardin euron välillä vuosien 2008 ja 2012 välisenä aikana. Tiettyjen kaivannaisten ulkomaankauppa on ylijäämäistä, kun taas erityisesti metallimalmirikasteiden ulkomaankauppa on alijäämäistä. Vuonna 2015 metallimalmirikasteiden tuonnin arvo oli 13 kertaa niiden viennin arvoa suurempi ja alijäämän suuruus oli 1,4 miljardia euroa. Valmiiden metallien osalta tilanne on päinvastainen, ja metallien ulkomaankauppa olikin 1,3 miljardia euroa ylijäämäinen.

Kun otetaan huomioon kaivannaistuotteiden ulkomaankauppa viiden edellisen vuoden ajalta (2015−2011), kuparimalmirikasteen, kivihiilen ja rautamalmirikasteen tuonnin arvo on ollut suurin, kun taas tonnimäärältään eniten on tuotu kivihiiltä, rautamalmirikastetta ja kalkkikiviä. Vastaavasti nikkelimalmirikasteen, talkin ja graniittisen luonnonkiven ja talkin viennin arvo on suurin, kun taas tonnimäärältään eniten on viety kiviaineksia, pasutettua rikkikiisua ja graniittista luonnonkiveä. Talkin, graniittisen luonnonkiven ja pasutetun rikkikiisun ulkomaankauppa oli selvästi eniten ylijäämäistä; näitä seurasi suuruusjärjestyksessä pasuttamaton rikkikiisu, jalometallirikasteet, turve ja kiviainekset. Tämän katsauksen tiedot perustuvat pääosin Tullin tavaroiden ulkomaankauppatilastoihin (ULJAS-tietokanta).

Lisää tietoa saa Kaiva.fi-sivustolta.

Öljy, kaasu ja kivihiili

GTK

Öljy on fossiilinen polttoaine, joka on muodostunut kasveista ja muista eloperäisistä aineksista korkean paineen ja lämmön vaikutuksesta. Tämä prosessi on kestänyt miljoonia vuosia, jolloin öljy on kerääntynyt taskuihin kallioperään. Öljyä on käytetty polttoaineena 1800-luvun lopulta asti. Suurin osa Suomeen tuotavasta öljystä jalostetaan erilaisiksi bensiineiksi ja dieseleiksi. Noin kolmasosa käytetään lämmitykseen. Voimalaitoksissa käytetään raskasta ja kevyttä polttoöljyä.

Maakaasu on väritöntä, myrkytöntä ja ilmaa lähes puolet kevyempää luonnonkaasua. Suomeen tuleva Länsi-Siperian maakaasu on erittäin puhdasta ja tasalaatuista. Se koostuu suurimmaksi osaksi metaanista, mutta siinä on myös pieniä määriä typpeä, etaania, propaania sekä muita raskaampia hiilivetyjä. Maakaasua saadaan poraamalla maan uumenista kuten öljyäkin. Merkittävimmät maakaasuesiintymät sijaitsevat Venäjällä ja Lähi-idässä. Esiintymiä on myös Norjassa sekä Pohjois-Amerikassa.

Hiiliatomi (C) on elämän välttämätön rakennuspalikka: se on eliöiden tärkein rakennusaine. Ilman hiiltä ei olisi elämää. Kivihiili on syntynyt satojen miljoonien vuosien kuluessa maakerrosten väliin puristukseen jääneistä kasveista. Kivihiili on maailman eniten käytetty sähköntuotannon polttoaine. Lisäksi kivihiili on öljyn jälkeen maailman tärkein energianlähde. Liki kolmasosa maailman sähköntuotannosta ja viidesosa koko energian tarpeesta katetaan hiilellä. Suomessa kivihiilen käyttö pääpolttoaineena on keskittynyt isoihin lauhde- ja kaukolämpövoimalaitoksiin. Lisäksi kivihiiltä käytetään vähäisessä määrin teollisuudessa sähkön ja lämmön tuotannossa.

Vihreiden kasvien, levien ja joidenkin bakteerien yhteyttämisessä syntyy sokeria. Hengittämällä kasvi vapauttaa sokeriin sidottua energiaa. Yhteyttäminen on osa globaalia hiilikiertoa, jossa hiili kiertää veden, maan ja ilmakehän välillä pääosin hiilidioksidin muodossa. Yhteyttäminen on prosessi, joka poistaa hiilidioksidia ilmakehästä ja korvaa sen hapella. Yhteyttämisprosessissa hiilidioksidista ja vedestä muodostuu auringon säteilyenergian avulla glukoosia eli rypälesokeria ja happea. Näin syntyneistä hiilivarastoista, kasveista, on pitkän ajan kuluessa syntynyt myös nykyisin käytettävä kivihiili. Kovassa paineessa ja hapettomissa olosuhteissa kasviaineksesta muodostuu tuhansien ja miljoonien vuosien aikana ensin turvetta, joka muuttuu ruskohiileksi ja sen jälkeen kivihiileksi ja lopulta antrasiitiksi. Pääosin nykyisin käytössä oleva kivihiili on muodostunut noin 300 miljoonaa vuotta sitten Kivihiilikaudella, kun suuria metsiä hautautui maakerrosten alle.

Hiili jaotellaan käyttötarpeen mukaisesti metallurgiseen hiileen (mm. teräksen valmistamista varten) ja höyryhiileen, jota käytetään voimalaitosten kattiloissa. Geologisista kerrostumista louhittava kivihiili sisältää myös orgaanisia yhdisteitä, joita voi olla jopa 20 prosenttia. Kivihiili onkin seos, joka muodostuu pääasiassa hiilestä, vedystä, hapesta, rikistä ja typestä.

Varannot ja sijainti

Öljypotentiaali ja -resurssit riippuvat eri tekijöistä. Öljyn synty tapahtuu lämpöhajoamalla orgaanisesta aineksesta. Prosessiin vaikuttavat lämpötila, paine ja aika. Alhaisissa lämpötiloissa öljy syntyy hitaasti, esim. noin 50 °C:n lämpötilassa prosessi voi kestää noin 300-500 miljoonaa vuotta (Kuva 1). Keskimäärin syntylämpötila on yleensä noin 70-100 °C. Nuorin öljy on peräisin tertiäärikaudelta (~ 10 miljoonaa vuotta sitten) : Los Angelesin syvänne, jossa lämpötila on noin 115 °C. Australiassa on löydetty todisteita öljyn synnystä arkeeisen ajan mustaliuskekivessä, jonka ikä on noin 2,64 miljardia vuotta.

Suomesta ei ole löytynyt öljyä. Tämä johtuu siitä, ettei öljyn lähdekivistä ole todisteita Suomen arkeeisessa peruskalliossa, eikä meillä ole sen ikäisiä ja tyyppisiä sedimenttikiviä, jotka olisivat muodostuneet olosuhteissa jotka olisivat mahdollistaneet öljyn muodostumisen.

Kuva 1. Öljyn syntyprosessi ja siihen vaikuttavat tekijät: lämpötila, aika, syvyys (Tissot et al., 1975).

Öljyhuippu (engl. Peak oil) on ajankohta, jolloin öljyntuotannon maksimi saavutetaan ja jonka jälkeen tuotanto alkaa väistämättä vähentyä geologisten ja fysikaalisten syiden vuoksi, eikä öljyä kyetä tuottamaan yhtä paljon kuin aikaisemmin.

King, M., Hubbertin (1956) kehittämän Hubbertin teorian avulla voidaan ennustaa yksittäisen esiintymän, maantieteellisen alueen tai koko maailman öljyntuotantoa. Hubbertin teorian mukaan öljyhuippuvuosi olisi jo ohitettu (Kuva 2). Kuitenkin öljyasiantuntijat uskovat, että nykyaikaisen liikenteen, maanviljelyn ja teollisuuden riippuvuus halvasta öljystä ja öljynhinnan nousemisen yhdistelmä aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia maailmantalouteen, ja siten öljyntuotantoon.

Kuva 2. Maailman raakaöljyhuipun tuotanto perustuu alkuperäiseen öljyvarantoon 250 miljardia barrelia (Hubbert, 1956).

Öljyhuipun ajankohdasta käydään keskustelua. Monet tunnetut öljyesiintymät tulevat hupenemaan lähivuosien ja vuosikymmenten saatossa, mutta uusia etsitään mm. Arktiselta alueelta sekä syvältä merestä, mihin puolestaan liittyy suuria infastruktuurihaasteita, vaikeita olosuhteita ja suuria ympäristöriskejä, mitkä voivat nostaa öljyn hintaa. Tämä onkin kannattavaa ainoastaan korkeiden hintojen aikana. Kanadan öljyhiekasta ja Yhdysvaltain liuskeöljyn särötyksellä tuotettuun öljyyn liittyy niin ikään ympäristöhaittoja ja korkea hinta, mutta niillä öljynsaantia voidaan pitkittää. Optimistiset ennusteet öljyhuipun ajankohdasta sijoittuvat kuitenkin jo vuoteen 2020 tai sen jälkeen. Tämä edellyttää suuria sijoituksia vaihtoehtoisiin polttoaineisiin, mikäli elämäntyyliin ei haluta öljynkulutusmaissa suuria muutoksia. Pessimistiset ennusteet olettavat öljyhuipun jo menneen tai että se ainakin saavutetaan lähivuosina.

Fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen uskotaan olevan pääsyyllinen ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, joten niiden käyttöä olisi pyrittävä rajoittamaan tai kokonaan lopettamaan ja korvaamaan muilla uusiutuvilla ja ympäristöystävällisemmillä polttoaineilla.

Geoenergia

GTK

Geoenergialla tarkoitetaan kallioperästä, maaperästä ja vesistöistä saatavaa lämmitys- ja viilennysenergiaa.

Varannot ja sijainti

Suomessa maankamaran keskilämpötila on suhteellisen alhainen ja se vaihtelee leveyspiirin mukaan kuvan 1 mukaisesti ollen kuitenkin kaksi astetta korkeampi kuin ilman keskilämpötila vastaavilla vyöhykkeillä. Huomattavaa on, että kautta maanpinnan keskilämpötila on plussan puolella, pohjoisessa 2-3 Celsiusastetta ja etelässä 6-8 Celsiusastetta. Maanpinnan keskilämpötila on tärkeä mitoittava tekijä suunniteltaessa geoenergian hyödyntämistä. Käytännössä geoenergiaa siis voidaan hyödyntää koko maassa, toki etelässä paremmalla hyötysuhteella kuin aivan pohjois-osissa.

Koska lämmönlähde, maankamara, Suomessa on suhteellisen viileä se tarjoaa hyvät edellytykset viilennysenergian saannille ns. vapaalla viilennyksellä/kierrolla. Vaikka pintamaan lämpötila vaihtelee paljonkin, niin lämpötila tasoittuu ja vakiintuu 14 – 16 metrin syvyydessä ollen vuoden ympäri maanpinnan keskilämpötilan luokkaa. Suomessa geoenergian hyödyntämiseen lämmityksessä tarvitaan lämpöpumppu, josta saatavasta lämpöenergiasta keskimäärin 2/3 on ilmaisenergiaa. Suomen kallioperästä parasta lämmönjohtavuutta ja samalla geoenergian lähdettä edustavat kvartsipitoiset kivilajit kuten graniitit ja kvartsiitit, mutta muunkin tyyppisistä kivilajeista ja kosteasta irtomaasta sekä vesimassoista geoenergiaa saadaan varsin kohtuullisesti.

Kuva 1. ”Lämpökartat”, Ilman- ja maanpinnan keskilämpötiloista. Lähde: GTK, Niina Leppäharju.

Tuotanto

Maalämpöpumpuilla tuotetun energian määrä on lähtenyt voimakkaaseen kasvuun vuosituhannen vaihteen jälkeen (kuva 2). Suomen lämpöpumppuyhditys ry:n (SULPU) tilastojen mukaan Suomessa oli vuoden 2012 lopussa 540 000 lämpöpumppua, joista 72 000 oli maalämpöpumppuja. Maalämpöpumppuja myytiin 13 000 kpl vuonna 2012. Hallituksen ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmä esitti vuonna 2010 tavoitteen, että vuonna 2020 lämpöpumpuilla tuotettaisiin 8 TWh uusiutuvaa energiaa. Nykyisin luvun arvioidaan olevan 3-4 TWh, josta maalämpöpumppujen osuus on noin 1,6 TWh (kuva 2). Pientalorakentajista yli puolet päätyy lämpöpumppuratkaisuun. Varsinainen läpimurto geoenergian hyödyntämisen osalta on tapahtunut suurkohteissa (esim. liikerakennukset). Niiden suurtuotantokentät muodostuvat kymmenistä tai jopa sadoista yksittäisistä energiakaivoista, ja usein niissä käytetään geoenergian rinnalla hybridiratkaisuna jotain toista uusiutuvaa energiamuotoa, kuten bio- tai aurinkoenergiaa.

Kuva 2. Maalämpöpumpuilla tuotetun energian määrä on lähtenyt voimakkaaseen kasvuun vuosituhannen vaihteen jälkeen. Kuva ei sisällä nimellisteholtaan yli 26 kW:n maalämpöpumppuja. Lähde: Suomen lämpöpumppuyhdistys ry.

Ajankohtaiset teemat

Esimerkiksi GTK on lähtenyt voimakkaasti panostamaan geoenergian hyödyntämisen lisäämiseen ja sitä tukevien liiketoimintamahdollisuuksien kehittämiseen Suomessa. Toimintaa vauhdittavat EU:n ja Suomen hallituksen linjaukset ilmastotavoitteista ja niihin liittyvästä uusiutuvien energioiden käytön huomattavasta lisäämisestä tulevaisuudessa. Myös kasvava energiaomavaraisuuden vaatimus lisää geoenergian kiinnostavuutta. Ajankohtaisia teemoja geoenergian hyödyntämisessä ovat mm.

  • suurkenttien suunnittelu ja mitoitus/mallinnus
  • hybridijärjestelmien kehittäminen
  • suurtuotantokenttien käytön aikainen monitorointi-/ohjaus
  • uusien liiketoimintakonseptien kehittäminen.

Turve

GTK

Turve raaka-aineena

Turve on suokasvien jäänteistä epätäydellisen hajoamisen seurauksena kosteissa ja hapettomissa olosuhteissa muodostunut eloperäinen maalaji, joka on kerrostunut muodostumispaikalleen. Turpeeksi luokitellaan maalaji, jonka orgaanisen aineen osuus kuivamassasta on vähintään 75 %. Turpeen muodostuminen on kerran liikkeelle lähdettyään jatkuva itseään ruokkiva geologinen prosessi. Turpeen koostumus ja rakenne vaihtelevat suuresti kasvilajikoostumuksen ja maatumisasteen mukaan. Eri alueilla tavattavat turvekerrostumat ovat eri tyyppisiä.

Suomessa turve on määritelty hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi. Eu:ssa turve on luokiteltu päästökauppavelvolliseksi polttoaineeksi.

Suon turvekerrostuman laajuus, paksuus, maatuneisuus ja turvelaji, sekä turpeen fysikaaliset ominaisuudet (mm. tuhkapitoisuus, kuiva-aine määrä, lämpöarvo) ja rikkipitoisuus ovat määrääviä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta energiaturvetuotantoon. Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvu- ja ympäristöturvetuotantoon kiinnitetään huomiota erityisesti turpeen maatuneisuuteen, rahkasammaltyyppiin ja kerrostuman paksuuteen.

Tuotantoedellytykset ovat yleensä sitä paremmat, mitä paksumpi turvekerrostuma on kyseessä. GTK:n turvevara-arvioissa turvetuotannon yleisenä paksuusedellytyksenä pidetään yli 1,5 metrin turvepaksuutta. Peruskuivatetuilla alueella turvetuotantoa harjoitetaan metrin syvyisillä alueilla. Suon pohjamaalaji ja pohjan topografia vaikuttavat tuotantosuon paksuusedellytyksiin; tasainen hiekkapohja mahdollistaa tuotannon mineraalimaahan saakka, lohkareisella moreenipohjalla tai koneita kantamattomalla savikkopohjalla ei turvetta voi tuottaa mineraalimaahan saakka.

Turvevarannot

Suomessa turvemaiden (9,2 miljoonaa hehtaaria) yleisimmät maankäyttömuodot ovat metsä- ja maatalous, soiden suojelu ja turvetuotanto. Lisäksi noin kolmasosa soista on käyttämättömänä joutomaana. Metsäojitettujen soiden pinta-ala on yhteensä noin 4,8 miljoonaa hehtaaria, suojeluohjelmissa soita on noin 1,1 miljoonaa hehtaaria ja maatalouskäyttöön soita on raivattu yhteensä 0,7 miljoonaa hehtaaria, mutta suuri osa raivatusta alueesta on metsitetty uudelleen. Nykyään maataloudessa on turvemaita noin 0,3 miljoonaa hehtaaria. Turvetuotannossa soita on aktiivialana noin 0,06 miljoonaa hehtaaria.

Turvemaiden käyttö Suomessa 2017.
Turvemaiden käytön historiaa Suomessa.
Turvetuotantoalueet ja turvemaiden sijainti.
Suomen potentiaaliset turvevarat ja soveltuvan alan osuus koko suoalasta.

Turvetta käytetään nykyään pääasiassa energian lähteenä sekä ympäristö- ja kasvuturpeena. Energiaturpeen osuus käytetystä turpeesta on yli 90 %. Vuonna 2015 turvetta tuotettiin 12 Mm3. Sateisina kesinä turpeen tuotanto jää tavallista vähäisemmäksi, mikä selittää tuotannon suurta vuosittaista vaihtelua. Kulutus on tuotantoa tasaisempaa, koska sadekesän jälkeen voidaan hyödyntää hyvinä kesinä tuotettuja turvevarastoja.

Vienti ja tuonti

Suomen energiahuollosta noin 70 % perustuu tuontienergiaan. Energiahuollossa turpeella korvataan tuontienergiaa. Turve kattaa Suomen energiahuollosta noin 7 % ja kaukolämmöstä noin 20 %. Kaukolämmön ja siihen liittyvän sähkön ja lämmön yhteistuotannon polttoaineista turpeen osuus on ollut viime vuosina 17–20 %. Energiaturvetta on käytetty viime vuosina 20–29 TWh vuodessa.

Luonnonkivet

GTK

Mikä on luonnonkivi?

Luonnonkivellä (myös rakennuskivi, tarvekivi) tarkoitetaan rakentamiseen käytettävää kiveä, joka louhitaan kalliosta isoina kappaleina ja sen jälkeen jalostetaan mekaanisesti lopputuotteiksi, esimerkiksi sahaamalla ja kiillottamalla. Lopputuotteita ovat mm. määrämittaiset kiviblokit, hautakivet, ulko- ja sisätilojen laatat, reunakivet sekä nupu- ja noppakivet. Luonnonkiveä käytetään myös sisustuksen yksityiskohtina, takkoina, pöytälevyinä, pienesineinä ja ympäristörakentamisessa. Termillä ”luonnonkivi” korostetaan eroa erilaisiin keinokivituotteisiin (esim. betoni), joita käytetään myös rakentamissa. Kiviteollisuudessa puhutaan kivityypeistä, ja geologiasta lainatuilla termeillä voi olla alkuperäisestä poikkeava merkitys. Esimerkiksi graniitti on kiviteollisuudessa yhteisnimi kaikille koville kiville.

GTK luonnonkivien tuntijana

Suomen kallioperä tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet luonnonkivituotannolle, ja suomalaiset luonnonkivet ovatkin maailmanlaajuisesti tunnettuja rakennusmateriaaleja. GTK tekee projektiluonteisesti uusien luonnonkiviesiintymien kartoitusta, etsintää ja tutkimusta. Hieman yli puolet maamme pinta-alasta on tutkittu luonnonkivituotantoon soveltuvia esiintymiä ajatellen. Etsintäprojektit ovat yleensä julkisia ja tieto uusista esiintymistä välittyy yrityksille, jotka ottavat esiintymät käyttöönsä.

Luonnonkivien tuotantoalueet

Suomen tärkeimmät luonnonkiven louhinta-alueet sijaitsevat Kaakkois-Suomen rapakivialueella, Juuan vuolukivialueella Itä-Suomessa ja Lounais-Suomen rapakivialueella. Luonnonkiviä louhitaan myös useissa eri puolilla Etelä- ja Keski-Suomea sijaitsevissa pienemmissä louhimoissa. Graniitit (erityisesti rapakivigraniitit) ja vuolukivi ovat tärkeimpiä louhittavia kivityyppejä. Suomessa tuotetaan myös erilaisia liuskekiviä, kuten kvartsiittia ja kiilleliusketta. Marmoria ei ole louhittu viime vuosina luonnonkiviteollisuuden raaka-aineeksi. Alla olevissa kartakkeissa esitetään Suomen tärkeimmät luonnonkivilouhimot ja luonnonkivien kuntakohtainen vuotuinen tuotantomäärä. Vertailemalla karttoja keskenään käy ilmi, että kaikissa esitetyissä louhimoissa ei suoriteta louhintaa vuosittain.

Suomen luonnonkivilouhimot vuonna 2015

Luonnonkivien tuotantomäärät

Vuonna 2014 luonnonkiviä tuotettiin 377 kt. Tuotannosta 79 % koostui graniiteista ja liuskeista (299 kt) ja 21 % vuolukivistä (78 t). Rapakivigraniitit olivat edellisvuosien tapaan eniten tuotettuja luonnonkiviä. Vuonna 2012 rapakivien osuus luonnonkivien tuotannosta oli 65 %, ja vuonna 2014 niiden osuus oli noin 80 %. Rapakivistä yli 90 % tuotetaan Kaakkois-Suomen rapakivialueella. Vuonna 2014 luonnonkiviä tuotettiinkin eniten Lappeenrannan ja Virolahden kunnissa, ja vuolukivituotantonsa ansiosta kolmanneksi eniten luonnonkiviä tuotettiin Juukassa.

Vuolukiven ja marmorin louhinta sekä spektroliitin louhinta korukiveksi ovat kaivoslain alaista toimintaa, ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kerää niihin liittyviä louhintatietoja. Muu luonnonkivilouhinta on maa-aineslain alaista toimintaa, josta kerää tietoja Suomen ympäristökeskus (SYKE). Luonnonkiviin liittyvät louhintatilastot eivät ole täysin luotettavia, koska ottotoiminnan ilmoittamisessa esiintyy puutteita ja joissain tapauksissa ilmoitettu luonnonkiven louhintamäärä sisältää myös sivukiven määrän.

Luonnonkivien tuotanto vuonna 2014.

Luonnonkiven laatukriteerejä

Silloin kun arvioidaan kiviesiintymän soveltuvuutta luonnonkivituotantoon, tulee ottaa huomioon esiintymän eheys ja koko, kiven ulkonäkö, kestävyyteen vaikuttavat mekaaniset ja fysikaaliset ominaisuudet, myyvyyteen vaikuttavat kaupalliset tekijät sekä louhimon sijainnin vaikutukset. Esiintymässä tulee olla harva ja säännöllinen rakoilu, joka mahdollistaa tarvittavan lohkarekoon (2−8 m3 ) saannin, ja esiintymän tulee olla tarpeeksi suuri. Kiven ulkonäköön vaikuttavat sen väritys, raekoko-ominaisuudet ja rakenne. Kestävyydeltään kiven tulee täyttää eurooppalaisten EN-standardien mukaiset lukuarvot soveltuakseen tiettyihin kohteisiin. Kiven myyvyyteen vaikuttavat mm. sen ulkonäkö, tekniset ominaisuudet, hinta, ajalliset ja alueelliset trendit ja referenssikohteet.

Suomen tärkeimmät luonnonkivilaadut

Suomessa eniten tuotettu kivilaatu on Ylämaan ruskea graniitti (Baltic Brown), joka on viborgiittinen ruskea rapakivigraniitti. Kaakkois-Suomen rapakivialueen tuotteita ovat myös Baltic Green (vihreä rapakivigraniitti), Carmen Red, Karelia Red, Eagle Red (punaisia, pyterliittisiä), Finlandia Red (pieni- ja keskirakeinen, voimakkaan punainen) ja Myrskylä Red (keskirakeinen). Tampereella ja Ylöjärvellä (Kuru ja Kapee) tuotetaan harmaita ja punaruskeita graniitteja sekä mustia kvartsidioriitteja (Kuru Grey, Kuru Redbrown, Kuru Black). Juuassa vuolukiven kauppanimet ovat Nunna Soapstone ja Tulikivi Classic. Suomussalmella tuotetaan siniharmaan ja harmaan sävyisiä vuolukivilaatuja Tulikivi Blue ja Tulikivi Sky. Polvijärjellä louhitaan täpläkuvioisia vuolukiviä. Moniväriset ja -kuvioiset loimukivet ovat yleensä migmatiitteja ja gneissejä. Suomessa luonnonkiviksi louhittavat liuskeet ovat kvartsiitteja ja kiilleliuskeita. Marmoria ei ole louhittu viime vuosina luonnonkiviteollisuuden raaka-aineeksi. Eri luonnonkivilaatuihin voi perehtyä tarkemmin Kiviteollisuusliitto ry:n Kiviportaalissa .

Vienti ja tuonti

Luonnonkiviblokkien ja -lopputuotteiden yhteenlaskettu vuotuinen vienti Suomesta on arvoltaan 4–5 kertaa suurempaa kuin niiden tuonti maahamme. Viennin arvosta yli puolet koostuu blokkien viennistä ja loput lopputuotteiden viennistä. Tuonnin arvosta ylivoimaisesti suurin osa koostuu lopputuotteiden tuonnista. Kiina on Suomelle selvästi tärkein luonnonkivien vienti- ja tuontimaa. Graniittisten luonnonkiviblokkien vuosittaisen kauppataseen summa vuosina 2010–2014 oli toiseksi suurin kaikista Suomessa tuotetuista kaivannaisista; suurempi kauppatase oli vain talkilla (Tulli – Ulkomaankauppatilastot).

Eliöiden selviäminen Maata peittävän jääkerroksen alla

Miten happea tarvitsevat varhaiset vesieliöt selvisivät planeetan ankarimmasta jääkaudesta, jolloin meriä peittävä jää eristi ilmakehän hapen? Isotooppitutkimus tarjoaa todisteita jäätiköiden happipitoisten sulamisvesien vaikutuksesta.

Tutkija ottamassa näytteitä rautapitoisista kivistä, joiden avulla selvitettiin lumipallomaan aikaisia merten happipitoisuuksia. Kuva: Malcolm Wallace.

Jatka lukemista ”Eliöiden selviäminen Maata peittävän jääkerroksen alla”